Pudasjärvi
"Kaikki arvot eivät ole rahassa mitattavissa. Ihmiset voivat hyvin, katso vaikka ilmeitä", sanoo eläkeläinen, kesämökkiläinen Risto Puhakka kuullessaan tiedot Livon häntäpaikasta koko maan verotuloissa. "Ihmiset elävät täällä sopusoinnussa itsensä kanssa", uskoo Puhakka.
Työtä ja toimeentuloa vain kaivattaisiin lisää, koska kylä kuihtuu silmissä. Puhakka ei osaa sanoa, haluavatko he asua pysyvästi Livolla sen jälkeen kun myös vaimo jää eläkkeelle. "Sittenpä sen näkee."
Yhdistelmätuella palkattu nuori Tomi Salmela kokoaa ja viimeistelee monistettavaa Livon Sanomia entisellä koululla olevassa tietotuvassa. Aviisi on virkeä: tapahtumia, riistajuttuja ja yhteishenkeä.
Salmela muutti alkukesästä Livolta pois Kurenalle. Hän muuttaisi takaisin, jos vain löytyisi pysyväisempää työtä. "Kyllä täällä passaisi asua."
Kattoa remontoivat Eero Niemi ja Aimo Illikainen eivät valita. "Täällä on paljon muita arvoja kuin raha. Marjastus, metsästys, kalastus."
He ovat livolaisia pitkäaikaistyöttömiä ja nyt remonttityössä yhdistelmätuella. Myös maailmaa on tullut katsottua. Livon rauha kuitenkin vetää, vaikka rahaa tulisi muualla paljon enemmän kuin ne kuukausittaiset 750 euroa, jotka he saavat yhdistelmätuesta ja kunnan maksamasta 200 euron palkasta. Peruspäiväraha puolestaan on vain vajaat 340 euroa.
Niemi uskoo, että hän jää Livolle, Illikainen ei osaa sanoa.
"Eläkeläiset tätä kylää pyörittävät", miettii "akkain hommiin joutunut" kylän monitoimihenkilö, entinen myymäläautonkuljettaja, myymälänhoitaja, pientilallinen ja vaikka mitä Esko Riihiaho. Vaikean sairauden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutunut Riihiaho kutoo kangaspuilla ajankulukseen mattoa entisellä koululla.
Häntä ihmetyttää, että kaikki eivät taida niin kovasti halutakaan työtä. "Ovatko korvaukset liian suuria?"
"Täällä on kuitenkin tosi hyvä olla. Auttaminen ja yhteishenki on vallan mahdotonta."
Seurakunnan siivooja-keittiöapilainen Kaisu Puhakka haaveilee, että Kurenalle tulisi jokin iso yritys, joka toisi leipää myös Livolle. "Muutoin me olemme täällä huutavassa hukassa, jos nuoret menevät pois."
Puhakan kaksi lasta haluaisivat asua Livolla, jos siellä vain olisi työtä.
Ennen kylä oli vöyre, ihmiset tosi köyhiä
"Rahaa ei ole paljon, mutta on luonto ja rauha", vakuuttaa livolainen 73-vuotias Eino Niemi.
Ennen talot olivat pieniä ja "pessakoita" saattoi olla toistakymmentä. Savotat ja pari kolme lehmänkantturaa antoivat kuitenkin leivänsärvintä.
Kylä oli myös "vöyre", muistelee Niemi. Mylly, saha, kolme kauppaa, koulu. Tiloja oli kolmisenkymmentä. Nyt aktiivitiloja on vain kuusi.
Kun Niemi meni kansakouluun 1940-luvulla, ei siellä tarvinnut olla yksin. Koulussa oli 96 oppilasta. Nyt kouluikäisiä lapsia on vain parisenkymmentä, sanovat tilastot. Asukkaita oli kylällä 500, nyt livolaisia on vain parisataa. Mökkiläisiä on enemmän kuin asukkaita.
"Kylässä oli meininkiä. Jamppa Tuominen saattoi vetää seurojentalolle vielä kuusikymmentäluvulla kolmesataa tanssijaa", innostuu Niemellä ulkorakennuksen kattoremonttia tekevä Eero Niemi muistelemaan.
Oli toki toisenlaistakin menoa. Ennen vanhaan talojen pirtit pullistelivat myös lestadiolaisseuroissa, muistaa Eino Niemi.
Niemen vanha pariskunta päätti jo muuttaa pois. "Onneksi kyläseura auttoi. Terveys ei tahdo riittää", sanoo Irja Niemi. Apua löytyy pihansiivoukseen, remontteihin ja siivoukseen.
Entisessä kyläkoulussa on vipinää
Kylän ykköspuuhanainen Anni-Inkeri Törmänen muutti Livolle miehensä kanssa Sotkamosta. Siellä diplomi-insinöörin tutkinnon suorittanut Törmänen oli yliopiston leivissä. Miehen juuret vetivät Livoon. Mies on töissä Kurenalla Pohjantähdessä.
"Talomme ikkunasta voi vaikka onkia! Se natsasi heti."
Törmäsillä on neljän hehtaarin luomutila, jossa kasvatetaan juureksia ja yrttejä. "Helsingin herrat pitävät vaikkapa kuivatuista kukan terälehdistä."
Livolle muuttanut Törmänen on pistänyt tuulemaan. Hän vetää kahta kyläläisten projektia, joilla haetaan ytyä muun muassa kylätalon, entisen koulun, kehittämiseen ja annetaan apua kyläläisille. Kylän järjestöt ovat tehneet myös kyläsuunnitelman.
Koululla onkin vilkasta. Elintarvikekioski, kirpputori, hieroja, tietotupa. Juuri on avattu kirjasto, johon on saatu ja toivotaan lisää lahjoituksia.
Törmänen uskoo vankasti Livoon. "Eivät ihmiset saa antaa periksi ja luovuttaa. Elinmahdollisuuksiakin on. Luomuviljely, suoramyynti, etätyö. Siinä Törmäsen lääkkeitä.
"Kylän yhteishenki on loistava", muistuttaa Törmänen.