Ennen kuolemaansa Aleksander Litvinenko ehti olla mukana kirjaprojektissa, jonka hedelmät ovat nyt käsissämme.
FSB:n (Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelu) salaisimpaan osastoon kuulunut Litvinenko kritisoi marraskuussa 1998 Moskovassa järjestetyssä lehdistökonferenssissa työnantajansa antamia "laittomia käskyjä" ja sai pian lähteä FSB:stä. Hänet pidätettiin seuraavana vuonna tekaistuin syyttein. Hieman vapautumisensa jälkeen hän pakeni perheineen Iso-Britanniaan. Sen jälkeen Litvinenkolla on ollut paljon kerrottavaa entisen kotimaansa todellisesta tilasta.
Juri Feltinskin ja Litvinenkon kirja on yksi kevään bestsellereistä kaikkialla läntisessä maailmassa. Kirjan suomennos on tehty hieman "tukka putkella".
Alunperin USA:ssa 2002 julkaistu teos on käännetty Virossa, Latviassa, Ukrainassa, Unkarissa, Italiassa, Englannissa ja Ranskassa. Sen lisäksi kustannussopimuksista neuvotellaan Brasiliaan, Japaniin, Espanjaan, Saksaan, Tanskaan Belgiaan ja Hollantiin. Teoksen filmatisoinnista neuvotellaan parhaillaan. Kustantamon arvion mukaan kirja julkaistaan lähiaikoina mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös Venäjällä.
FSB:n arvioidaan monissa asioissa olevan jopa edeltäjäänsä KGB:tä vahvempi, koska enää ei ole vahvaa puoluetta kontrolloimassa turvallisuuspalvelua. Venäjällä on myös useampia epämääräisiä turvallisuusorganisaatioihin nivoutuneita puolilaittomia joukkoja, jotka taistelevat vallasta keskenään. Organisaatioiden valtarakenteita ja toimintatapoja käydään kirjassa läpi valaisevin esimerkein. Valitettavan usein erilaisten teloituspartioiden jäsenille näytetään osoitetun vihreää valoa turvallisuusorganisaatioiden ylemmiltä oksilta. Johtajat ovat presidenttiä myöten entisiä KGB:n miehiä.
Kirjan hätkähdyttävintä antia ovat Venäjällä jo kauan huhutut oman maan turvallisuuteen kohdistuneet provokatiiviset terroriteot. Niiden tarkoituksena on turvattomuuden kylväminen ja "turvallisuustoimenpiteiden" oikeuttaminen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sotatoimia Tshetsheniassa - tai ei-toivottujen henkilöiden likvidointia.
Kirja valottaakin hyvin konkreettisin esimerkein hämärien teloitusten ja katoamisten taustoja. Kuka tahansa - erityisesti korkeassa asemassa oleva vaikuttaja - voi kovassa valtapelissä ajautua arveluttavaksi henkilöksi josta on päästävä eroon. Uskomattoman röyhkeitä väkivaltaoperaatioita ei useinkaan uskalleta tutkia hengen tai aseman menettämisen pelossa. Teloituksia suorittavat myös "lailliset organisaatiot" tai niiden alihankkijat. Murhien tutkiminen vesittyy usein tiedon pimittämiseen.
Teos vastaa selkeästi siihen kysymykseen, mitä Litvinenko todella tiesi. Se asettaa oikeaan valoon myös Anna Politkovskajan työn arvon. Venäjälle puhtaampaa ja selkeämpää demokratiaa vaativat ymmärtävät tämän kirjan luettuaan miksi moniin ihanteisiin on vielä valovuosien matka. Hyvää tahtovat voimatkin joutuvat toimimaan likaisella pelikentällä.