Lissabonin Bairro Altoon keskittyvät turistit ovat yleensä 18-35-vuotiaita Euroopasta ja Yhdysvalloista. He viipyvät noin 2-4 päivää ja suurin osa on tullut vain Bairro Alton takia.
Kesäkuussa hostellihuoneen saa vielä ilmestymällä paikan päälle, mutta heinä-elokuussa paikka kuhisee turisteja ja majoitus pitää varata ennakkoon. Suomalainen jokapoika ei kuitenkaan ole tallannut Portugalin polkuja. Maa ei mahtunut viime vuonna kymmenen suosituimman kohteen joukkoon, Espanjan ja monen muun Etelä-Euroopan maan seuraksi.
Vaikka Bairro Alto on bilettäjän taivas, yllättävien baarien, vaihtelevan musiikin ja kaupunkikulttuurin paratiisi, tunnelma on säästynyt koppavalta cooleudelta. Päinvastoin, kaupunginosa tuudittaa vieraansa tuttavalliseen ja ajattomaan yöhön, jossa suomalainenkin tuntee itsensä eurooppalaiseksi eurooppalaisten seassa. Vanha mies soittaa haitariaan lantista ja nauttii luodessaan haikeansuloista tunnelmaa trendikkään rähjäisille kaduille joka yö.
Aamupäivällä mammat ja papat hoitavat yössä heikentyneitä turisteja. Hienostelemattomissa kahvila-kioskeissa mukavat emännät myyvät sämpylöitä ja opettavat kieltä. Mummot valittavat öisestä katuhyrinästä, mutta eivät muuta pois, sillä ovat asuneet kulmakunnallaan aina. Yhtä halpoja asuntoja on vaikea löytää.
Citysekamelska
Lissabon soveltuu erityisen hyvin pelkkään vaelteluun paikasta toiseen. Korkeuserot luovat esteettisiä elämyksiä joka kulmaan. Alfaman alueella pääsee kurkistamaan tavallisten asukkaiden elämään. Loistava jazzklubi Ondajazz tarjoaa halvalla upeita paikallisia esityksiä, ja kaupungin komeimmat auringonlaskut löytyvät terassiravintola Chapitosta.
Kymmenisen vuotta sitten Bairro Alton väestö ikääntyi ja lopulta väheni. 1800-luvulla rakennettua aluetta ryhdyttiin kehittämään ja putiikit ilmaantuivat kaduille. Ne ovat itsessään taideteoksia. Sisustusta ei leimaa kalleus, vaan omaperäisyys. Kaupunkielämän herkkuja yhdistellään luovasti. Vaatekaupassa saattaa olla rentouttava baaritiski tai designkampaamo (leikkaus 25-30 euroa). Esillä on rosoista kaupunkimuotia. Naisten t-paita lähtee halvimmillaan 30 eurolla.
Tie kaupungin todellisiin, turisteilta piilotettuihin klubeihin kannattaa kysellä esimerkiksi rock-henkiseltä kampaajalta. Vinkit on syytä tarkistaa useammalta vinkkaajalta, ettei joudu huonon vihjeen perusteella hengettömään diskohumppapaikkaan.
Paikalliset suhtautuvat turisteihin yöelämässä hymyillen, kohteliaan etäisesti. "Juhlimme myös Bairro Altossa, mutta hakeudumme pari korttelia syrjemmäksi omiin piireihimme. Toisinaan jatkuvaan turistivirtaan kyllästyy, mutta viihdyn eri kansallisuuksien keskellä", hiusmuotoilija Patricia Batista, 24, kertoo.
Batista ei ymmärrä, että suomalaisten kaveripiireihin kuuluu vain harvoin etnisesti värikkäämpää väkeä. "Se on minusta outoa. Kukaan kavereistani ei katso minkä värisiä ystävät ovat", hän sanoo eikä hymyile. Portugalilla on satojen vuosien siirtomaahistoria ja afrikkalaisperäinen väki on läsnä rennosti näyttämättä vieraalta. Räikeitä etnisiä slummeja ei ole. Juuri nyt muuttoliike Brasiliasta ja Itä-Euroopasta on voimakas.
Kuumaa klubielämää
Bairro Alton letkeydestä siirrytään kaupungin kuumaan klubielämään noin yhden maissa. Neljän jälkeen jonot ovat kovia ja viimeiset klubit sulkeutuvat vasta aamupäivällä.
Satamassa klubit ovat naamioituneet varastorakennuksiksi. Klub Luxissa tulijan ulkonäkö on sisäänpääsyn edellytys ja loput tarkistetaan metallinpaljastimella. Korkea, hämyinen tila, upeat valot ja riettaat leposängyt ovat näyttäytymisen raamina. Huippu-dj:t soittavat kahdessa kerroksessa, mutta tanssilattioilla pysytellään hillityssä nytkytyksessä.
Aamun valjetessa kaupungin upein tunnelma on Doca de Santo Amaron laiturilla, jota ei pidä sekoittaa lähistön suureen diskohumppa-laituriin. Pienessä varastorakennuksessa konemusiikkia soittaa Op Art -klubi. Paikalliset ottavat hyvin mukaan juttuun. Valtavan sillan humistessa yläpuolella, seestyvän aamun hohtaessa nuori portugalilaismies kertoo herkästi olevansa maastaan kovin ylpeä.