Pyöräilyä ja kävelyä kannattaa edistää. Päästöt vähenevät, kansanterveys kohentuu ja yhteiskunta säästää.
Sähköpyörien hankintatuki voi olla yksi keino päästä tavoitteisiin. Suomen kannattanee seurata ensin naapurien kokemuksia.
Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi perjantaina listan toimenpide-ehdotuksia, joiden avulla suomalaiset on tarkoitus saada kävelemään ja pyöräilemään nykyistä innokkaammin. Taustalla on painavia perusteita – kärjessä ilmastonmuutoksen hillintä ja kansanterveyden kohennus.
Toimenpiteet ovat jatkoa toissavuotiselle energia- ja ilmastostrategialle. Yksi tavoite strategiassa on saada pyöräily- ja kävelymatkojen määrä kasvamaan 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Viime päivinä kohua ehti herättää liikenneministeriössä esiin nostettu ajatus sähköpyörän ostajille tarjottavasta hankintatuesta. Politiikan arki oli kuitenkin perjantaihin mennessä iskenyt ministeri Anne Berneriä (kesk.) vastaan.
Konkreettisen esityksen tilalla oli nyt ponneton maininta, jossa todetaan, että Norjassa ja Ruotsissa hankintatukia on otettu käyttöön ja että niiden avulla on lisätty ihmisten kiinnostusta pyöräilyyn.
Kokonaan uusi ajatus ohjelmassa on valtion ja kuntien yhteinen investointiohjelma kävelyn ja pyöräilyn edellytysten parantamiseksi kaupungeissa. Ohjelmaa varten osoitetaan yhteensä viiden miljoonan euron rahoitus tälle ja ensi vuodelle. Avaus on myönteinen mutta summa onnettoman vaatimaton.
Monet kunnat, uranuurtajana Oulu, ovat tehneet pontevasti ilman valtiotakin töitä kevyen liikenteen hyväksi. Tuloksiakin on: vuodesta 2010 vuoteen 2016 autoilun osuus työmatkoista on laskenut ja pyöräilyn osuus selvästi noussut.
Tätä trendiä kannattaa tukea. Ministeriön mukaan kävelyn ja pyöräilyn viidenneksen lisäys toisi noin neljän miljardin euron edestä terveyshyötyjä. Arvion voi suhteuttaa vaikkapa siihen, että sote-uudistuksen tavoitteisiin on kuulunut niin sanotun kestävyysvajeen kutistaminen kolmella miljardilla eurolla vuoteen 2030 mennessä.
Keskeisiä havaintoja toimenpideohjelmassa on se, että ehdoton edellytys kävelyn ja pyöräilyn merkittävälle lisäämiselle on eheä yhdyskuntarakenne. Silloin asuntojen, työpaikkojen ja palveluiden väliset etäisyydet ovat kohtuulliset.
Näkemys on oikeastaan itsestäänselvyys, mutta itsestäänselvyys sen toteuttaminen ei silti ole kuntien päätöksenteossa. Teema on ajankohtainen nyt Oulussakin.
Esitys sähköpyörien hankintatuesta on nyt lausuntokierroksella. Kokoomuksen ja sinisten suhtautuminen asiaan on kielteinen.
Sähköpyörien hankintatuki edistää päästöjen vähennystä ja kansanter-veyttä, jos se johtaa siihen, että henkilöautot vaihtuvat polkupyörään. Jos tuesta seuraa se, että tavalliset pyörät vain vaihtuvat sähköpyöriin, tulos muuttuu miinusmerkkiseksi. Hankintatuen vaarana on myös, että tuki nostaa pyörien hintoja.
Ajatusta tuesta ei silti pidä suoralta kädeltä tyrmätä, ei ainakaan asenteiden pohjalta kuten soimaamalla sitä populistisesti ”fillarikommunismiksi”. Koska tuen purevuudesta ei ole varmaa näyttöä, Suomessa kannattanee seurata ensin, mihin tuella päästään Ruotsissa ja Norjassa.