Joku joutuu hätään merellä tai jollakin maamme suurista sisävesistä. Hän ottaa puhelimella tai VHF-radiolla yhteyttä hätänumeroon tai meripelastusseuran päivystykseen. Sen jälkeen jossakin seuran jäsenyhdistyksessä lähdetään liikkeelle. Jos ja kun tarina päättyy onnellisesti, seuran vapaaehtoiset pelastavat pulaan joutuneen takaisin kuivalle maalle.
Hädän ei tarvitse välttämättä uhata ihmishenkeä. Moottoririkko tai polttoaineen loppuminen riittää vesillä liikkujan kannalta hädäksi. Viime vuonna meripelastusseura kirjasi 2403 henkilöön ja 944 alukseen kohdistunutta pelastustehtävää.
Tilastollisesti eniten tapahtumia oli Suomenlahdella, johon kohdistui 31 prosenttia avunannoista.
Pohjanlahti ja Inarijärvi tilastoidaan yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa pelastuksista oli kymmenen prosenttia. Alustyypeittäin tarkasteltuna selkeästi eniten apua tarvitsivat moottoriveneet.
Yksi meripelastusseuran 59 jäsenyhdistyksestä on Lapaluodossa majaansa pitävä Raahen Meripelastusyhdistys ry.
"Meillä ei ihmishenkien pelastamista niinkään ole, vaan enemmän alusten: karille ajoja ja polttoaineiden loppumisia", yhdistyksen aktiiveihin kuuluva Antti Kolari kertoo.
"Viime kesänä purjevene jäi tähän meidän kohdille merelle. Kyllä sen auttaminen takaisin maihin tuntui tosi hyvältä", Lotta Mäenpää muistelee.
Kolari, Mäenpää,Tomi Niemi ja Antti Mikkola kehuvat meripelastusta monipuoliseksi harrastukseksi, jossa saa liikkua vesillä. Samalla oppii paljon hyödyllisiä taitoja, kuten veneen käsittelyä, navigointia, ensiapua ja solmuja. Mielikuva meripelastuksen periytymisestä sukupolvelta toiselle ei pidä paikkaansa ainakaan Raahessa. Nelikon mukaan suurin osa yhdistyksen porukasta on tullut mukaan juniorivuosina aivan kuin mihin tahansa harrastukseen eli yleensä kavereiden innostamana. Toisin päin harrastus kuitenkin usein vaikuttaa - moni löytää pelastusaluksen kautta tulevan työalansa.
Raahen yhdistys harjoittelee säännöllisesti kerran viikossa. Lisäksi silloin tällöin pidetään pidempiä tapahtumia, joissa varsinaisen harjoittelun lisäksi on enemmän aikaa yhteishengen nostattamiselle. Myös kaluston huoltoon uppoaa roima määrä yhteisiä tunteja. Kuten muissakin harrastuksissa, samanhenkinen porukka ja yhdessäolo ovat yhtä tärkeitä kuin varsinainen tekeminen.
"Talvella harjoitellaan teoriaa, kuten karttahommia tai solmuja. Heti jäiden sulettua siirrytään vesille. Siellä harjoitellaan monipuolisesti, mutta paljon on ihan perusjuttuja kuten navigaatiota."
"Mielenkiintoisimmat harjoitukset ovat syksyllä kovan merenkäynnin ja sankan sumun aikaan", Kolari ja Mikkola kertovat yhdistyksen harjoittelusta. Harrastajat kehuvat touhua monipuoliseksi, jossa oppii merimiestaitoja ja ensiapua.