Kaksi puheenaihetta on noussut viimeisen kuukauden aikana selvästi yli muiden jääkiekkokeskusteluissa: 1) Suomen kiekon synkkä tulevaisuus ja 2) kaukalotappelut.
Jälkimmäinen keskustelunaihe sai aimo annoksen lisää vettä myllyyn tiistai-illan liigakierroksella, kun Kärpät ja Lukko nujakoivat Oulussa yhteensä 217 rangaistusminuutin arvoisesti.
Toisen erän lopun joukkotappelu poiki kaksi ottelurangaistusta ja kolme pelirangaistusta sekä suuren kysymyksen: tätäkö maksava kiekkoyleisö haluaa nähdä?
Tällä kertaa nyrkkitappeluja seurasi lähietäisyydeltä iso joukko päiväkerholaisia, jotka olivat ottelussa kunniavieraina. On varmaa, että nyt riittää puhuttavaa ja päiviteltävää kaikille, jotka eivät itse lajin syvintä olemusta ymmärrä.
On totta, että tappelut eivät ehkä ole sopivaa katsottavaa alakouluikäisille lapsille. Joku nuori lapsi, kun saattaa ottaa niistä mallia ja nostaa nyrkit pystyyn myös koulunpihalla tai omissa kiekkopeleissä.
Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että tappelut kuuluvat jääkiekkoon - siis myös kotimaiseen kiekkoon.
Tiistain joukkotappelu oli spontaani tunteiden kuohahdus. Se ei myöskään satuttanut ketään mukana ollutta pukaria.
On vanhempien ja huoltajien asia päättää, kenen lapsen silmille ne sopivat, ja kenen eivät.
Vastuu on vanhemmilla. Kenenkään ei ole pakko tulla jääkiekko-otteluun.
Tappeluita on turha yrittää kitkeä lajista enää pois, sillä se tappaisi samalla koko lajin syvimmän sielun.
Teemu Wilenius
teemu.wilenius@kaleva.fi