Huoltoasemien hintatauluissa pollottaa ensi kesänä lukuja, jollaisia niissä ei ilmeisesti koskaan aiemmin ole nähty. Öljy-yhtiöt ovat perinteisesti osanneet käyttää hyväkseen pohjoisen pallonpuoliskon lomakautta. Lukemattoman monet perheet pakkautuvat autoihin yhteisenä vapaa-aikana. Lähdetään mummolaan, nähtävyyksiä katsomaan tai vaikkapa kotieläinpuistojen nelijalkaisia ihastelemaan. Myös sinkut suunnistavat uusiin maisemiin.
Lomalla halutaan ajatella aivan muita kuin ikäviä asioita. Tankatessa polttoaineen korkea hinta tympii, mutta ei sitä viitsi muutamaa minuuttia pitempään perheen kanssa vatvoa. Öljy-yhtiöiden ei tarvitse odotella ikävää palautetta. Sitä ne tosin torjuvat ennaltakin väittäen, että normaalia suurempi kysyntä johtaa niukkuuteen ja hintojen nousuun.
Väite on osin totta, osin humpuukia. Asiakkaiden into liikkua ja siitä johtuva taattu kysyntä terästää kyllä yhtiöiden muutenkin vahvaa rahastusviettiä. Sen sijaan puheet niukkuudesta ovat humpuukia. Myyjillä on hyvää aikaa hoitaa varastot kuntoon. Bensaa tai kaasuöljyä ei ole koskaan ostettu lomakausina niin paljon, että säiliöiden pohjat alkaisivat pilkottaa.
Hinnat ovat tällä haavaa valmiiksi kovin korkealla. Kuluttajia on viime aikoina sananmukaisesti pompotettu. Vasemmistoliiton oululaisen kansanedustajan Martti Korhosen laskujen mukaan dieselpolttoaineen hinta muuttui viime vuonna 28 kertaa. Tänä vuonna niin on käynyt jo 18 kertaa. Ainakin yhtä usein muutoksia on rapsahdellut bensan hintaan.
Korhosen arvion mukaan viime aikoina on paikoin ylitetty bensan hinnan kipuraja, joksi hän määrittelee 1,30 euroa. Hintojen kipukynnyksiä on ehditty vuosien varrella määrittää monelle tasolle. Aina ne on lopulta ylitetty. Takavuosien haamuhinnat tuntuvat nyt jopa naurettavan halvoilta.
Silti Korhonen on hirvistelyssään oikeassa. Pitkiä taipaleita ajavien työmatkalaisten ja liikenneyrittäjien tiliin tulee näillä hinnoilla kohtuuton lovi. Meille suhteellisen lyhyttä työmatkaa kulkeville bensan hinnan kehitys merkitsee varsin vähän. Oikeudenmukaisuudesta soisi silti kaikkien kantavan huolta.
Helsingissä tai maan muutamassa muussa suurehkossa kaupungissa on helppo viisastella, että ainahan voi liikkua julkisilla kulkuneuvoilla. Niin puhuvat eivät tunne tämän maan olosuhteita.
Mitäpä muuta opposition edustaja tekisi tällaisessa tilanteessa kuin esittäisi vaatimuksia hallitukselle. Liikennepolttoaineisiin kohdistuvaa verotusta on Korhosen mukaan alennettava.
Valtiolla onkin koviin hintoihin kova vaikutus, noin 70-prosenttinen. Niin korkea on veron osuus bensan ja kaasuöljyn hinnasta. Aina hintojen noustessa siirtyy entistä suurempi osa verokuormasta paljon liikkuville.
Joissakin tapauksissa liikkumisen kalleus ehkäisee jo työssä käymistä. Kaikkien pitää asua jossakin. Uutta kämppää ei niin vain hankita työpaikan läheltä.
Ei tämä tietystikään ole ensimmäinen kerta, kun oppositiosta kuuluu vaatimuksia polttoaineverojen alentamisesta. Viime vaalikaudella niitä esittivät keskustan edustajat. Ne puheet vaimenivat hallitusvastuun koittaessa. Ei vasemmistoliiton suunnaltakaan kuulunut alennusvaatimuksia silloin, kun heillä oli veroministerin posti.
Nyt ollaan joka tapauksessa niillä rajoilla, jolloin vastuullisten poliitikkojen pitää havahtua. Kuljetusten osuus kaikista kustannuksista alkaa olla kohtuuton. Mikäli joudutaan niin pitkälle, että kulkeminen ja kuljetukset alkavat laajasti takkuilla, koko yhteiskunta kärsii.