Valtiovarainministerin budjettiehdotus pyrkii valamaan luottamusta ihmisten ja yritysten keskuuteen. Kipeitä leikkauksia ei juuri nyt ole tiedossa. Jatko riippuu kuitenkin siitä, miten talous ja työllisyys kehittyvät.
Valtiovarainministeriön talousarvioehdotus on laadittu varsin maltillisin ottein. Talousarvioesityksessä pyritään valamaan luottamusta ihmisten ja yritysten keskuuteen.
Keskeinen viesti on, että suuria leikkauksia ja säästöjä ei ole tarpeen tehdä. Tilanne on siten kokonaan toinen kuin edellisen hallituksen aikana, jolloin pääministeri puhui toistuvasti kipeistä mutta välttämättömistä leikkauksista.
Valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) esitteli keskiviikkona ensi vuoden budjettiehdotuksensa, jonka loppusumma on 57 miljardia euroa. Talousarvioehdotus on noin 1,5 miljardia euroa suurempi kuin tänä vuonna. Tulot ja menot ovat yhä pahasti epäsuhdassa, sillä velkaa otetaan ensi vuonna 2,3 miljardia euroa. Yleensä valtiovarainministerin esitys pitää varsin hyvin kutinsa riippumatta muiden ministeriöiden toivelistoista.
Valtiontalouden tasapainotus on keskeinen tavoite, jonka ennakoidaan toteutuvan hallituskauden loppuun mennessä normaalin kansainvälisen taloustilanteen vallitessa.
Silti näyttää siltä, että tasapainoinen budjetti on aina vain edessä oleva maali, johon ei päästä. Tavoitteeseen pääsyä ei yhtään helpota se, että kansainvälinen taloustilanne ei näytä hääviltä. Edessä voikin olla, että hallitus joutuu leikkaamaan.
Joka tapauksessa hallitus lupaa hyvinvointiyhteiskuntaan pieniä parannuksia. Helpotusta on luvassa eläkeläisille, perheille ja opiskelijoille. Veronkiristyksissä pääpaino on haittaveroissa, joten ainakin bensan ja tupakan hinta nousee. Ansiotuloverotukseen on tulossa kevennyksiä pieni- ja keskituloisille.
Työllisyystavoitteiden tueksi selvitetään, millä keinoilla yritykset saataisiin investoimaan. Suomi on kärsinyt investointien vähäisyydestä jo vuosikymmenen. Ministeri toivookin, että investoinneissa yritykset painaisivat turbonappia.
Hallituksen keskeinen tavoite, työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin, riippuu pitkälti talouskehityksestä ja työllisyystoimista.
Työllisyysasteen nostaminen on prosentti prosentilta vaikeampaa. Kolmikantatyöryhmien pitäisi esittää lähiviikkoina hallitukselle ratkaisuja, joilla työllisyyttä hilataan ylöspäin.
Olisi myönteinen yllätys, jos sieltä löytyisi uusia työllistämiskeinoja. Niitä on vaikea löytää ilman rakenneuudistuksia. Aikataulu on tiukka, ja osapuolten on vaikea sopia keinoista, jotka olisivat tehokkaita.
Keinot selvitettiin varsin tarkkaan jo edellisellä hallituskaudella, mutta punamullassa painotukset ovat erilaisia. Sen verran tiedetään, että ainakin palkkatukea uudistetaan ja työttömien aktiivimallin leikkurista luovutaan.
Valtiontalouteen vaikuttava avoin kysymys on budjettiehdotuksesta puuttuvat kolmen miljardin euron tulevaisuusinvestoinnit.
Infrahankkeissa onkin tärkeä saada aikaan poliittinen konsensus, jotta taloutta ja työllisyyttä tukevat investoinnit toteutuisivat. Infrahankkeita on pakko vaiheistaa pidemmälle ajalle.