Ehdotettu tutkimus lasten seksuaalisen hyväksikäytön määrästä on tarpeen. Keskustelua haittaa puutteellinen tieto ilmiön todellisesta laajuudesta.
Harva asia kuohuttaa ihmisten mieliä yhtä paljon kuin esiin tulleet tapaukset lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Julkisuus on laajaa, ja pelot asuinyhteisöissä leviävät herkästi samalla kun tiedot tapahtumista ovat usein hyvin vajavaisia. Esimerkiksi viikon aikana puhuttaneesta Toijalan tapauksesta on ollut liikkeellä kovin ristiriitaisia tietoja.
Tapahtumien paisuttelu on vahingoksi, samoin niiden vähättely näkymättömiin. Uhrit pysyvät usein visusti hiljaa vuosikausia ja kärsivät sisällään. On erittäin vaikea tietää, kuinka laajasta ilmiöstä todella puhutaan.
Suomessa ei sitten 1980-luvun lopun ole tehty kattavaa koululaiskyselyä siitä, kuinka moni lapsi on joutunut kokemaan seksuaalista hyväksikäyttöä. Näiden melkein 20 vuoden aikana olosuhteet ovat muuttuneet suuresti.
Ennen kaikkea olosuhteita on muuttanut internet, josta löytää helposti sekä sinänsä laillisia seksikuvastoja että yksiselitteisen laittomia lapsipornosivuja. Niiden väärinkäyttäjät ovat lisäksi luoneet omat pimeät verkostonsa, joita poliisit kaikkialla jäljittävät mutta joiden kitkeminen kokonaan on ilmeisen mahdotonta.
Satelliittikanavien ja parantuneen videotekniikan myötä pornoa ylipäätään on helposti saatavilla sitä haluaville, ja jotkut koukkuun jääneet saattavat tuntea houkutusta liukua laillisen ja laittoman aineiston välisen rajan yli. Kuvissa ja videoissa esiintyvät ihmiset nähdään pelkän hyväksikäytön kohteena. Huonosti tiedetään, miten tämä esineellistäminen muuttaa pornoa etsivien käyttäytymistä arkielämässä.
Lastensuojelun keskusliiton tutkija Heikki Sariola ehdotti torstaina Oulussa pidetyssä seminaarissa uutta koululaiskyselyä, jossa selvitettäisiin, millä tasolla lasten seksuaalinen hyväksikäyttö todellisuudessa on. Ilmennyt seksuaalirikosten tilastollinen kasvu kun voi selittyä sekä tapausten lisääntymisellä että sillä, että niistä ilmoitetaan ja niitä havaitaan entistä herkemmin.
Asioita sekoittaa vielä se, ettei kaikissa pedofiiliepäilyissä ole perää. Esimerkiksi kipeissä avioerotapauksissa toinen osapuoli saattaa nostaa tällaiset epäilyt esiin, vaikka niille ei todellisuudessa ole pohjaa. Tapahtumien todistaminen mihinkään suuntaan voi olla joskus hankalaa, ja kaiken keskellä on lapsi, jota on saatettu satuttaa äärimmäisen syvästi ja koko elämään vaikuttavalla tavalla.
Ehdotettu koululaiskysely on tarpeen, mutta sen toteuttaminen on hoidettava hyvin ammattitaitoisesti. Lapsia on suojeltava kaikissa oloissa. Myös pedofiliasta epäiltyjen yksityisyydensuoja on syytä muistaa etenkin silloin, kun syyllisyyksistä ei ole näyttöä. Aiheeton epäily voi luoda pitkän ja lähtemättömän varjon.
Mutta syytettyjen suojelu voi mennä myös liiallisuuksiin. Oulussa on meneillään oikeudenkäynti, joka koskee keväällä tapahtunutta kahdeksanvuotiaan sieppausta. On selvää, että tällainen tapaus käydään oikeudessa suljetuin ovin, mutta tässä tapauksessa käräjätuomari salli syytetyn avustajan pyynnöstä myös syytetyn saapua oikeussaliin vasta kun istunto oli suljettu.
On erikoista, että näin toimitaan syytetyn avustajan toiveesta. Erityissuojelua tarvitsee lapsi, ei jo aiemmin kertaalleen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeustuomion saanut aikuinen mies.