Itsenäisyyden juhlarahasto Sitra julkisti maanantaina kaksi selvitystä, jotka kumpikin liittyvät suomalaisen työelämän tulevaisuuteen.
Selvitysten arvoa lisää, että niiden tekijät ovat työelämän huippuasiantuntijoita. Mikko Mäenpää on keskusjärjestö STTK:n entinen puheenjohtaja ja Jukka Ahtela työnantajien EK:n entisiä johtajia. Kumpikin on osoittanut kykyä katsoa maailmaa laajemmin kuin vain taustayhteisöjensä ikkunaluukkujen läpi.
Mäenpää arvioi, että digitalisaatio muovaa suomalaista työelämää rajusti seuraavan vuosikymmenen aikana. Digitalisaatio on hänestä Suomelle mahdollisuus, koska se muun muassa kompensoi syrjäistä sijaintia ja kotimarkkinoiden pienuutta.
Digitalisaatio on taas uhka, jos sen mukaan ei kyetä uudistumaan. Vaarana on Mäenpään mielestä, että Suomi jää pysyvästi jälkeen maailman kehittyneimmistä maista.
Entisen keskusjärjestöjohtajan johtopäätös on kirkas: meneillään olevassa teknologisessa muutoksessa tarvitaan yrityskohtaisia ja paikallisia ratkaisuja, joita ei voi tehdä keskusjärjestöjen ja liittojen välisissä sopimuksissa.
Paikallisesta sopimisesta on siellä täällä hyviä kokemuksia, mutta toisaalta sitä myös kavahdetaan. Taustalla on pelkoja, jossakin myös huonoja kokemuksia. Työntekijäpuolella paikallisen sopimisen pelätään merkitsevän paikallista sanelua.
Mäenpään pohdinta olisi jäänyt puolitiehen, jollei hän olisi ottanut kantaa siihen, miten näitä uhkia voidaan hälventää. Lääke tuntuu itsestään selvältä, lähes kliseeltä, mutta on epäilemättä totta: luottamusta lisäämällä.
Nykyinen yhteistoimintalaki on Mäenpään mukaan jäänyt monin paikoin kuolleeksi kirjaimeksi. Hän kehottaa ottamaan oppia Ruotsista, jossa keskustelukulttuuri on yrityksissä parempi ja lainsäädäntökin toimivampi, sekä Saksasta, jossa asioita hoidetaan yritysneuvostoissa.
Työlainsäädännön asiantuntija Ahtela jatkaa siitä, mihin Mäenpää päättää. Kiinnostavasti Ahtelakin uskoo työpaikoilla ruotsalaistyyppiseen ”diskuteeraukseen” eli keskustelevaan päätöksentekoon. Päättäminen voi siinä olla hidasta mutta toimeenpano nopeaa.
Ahtela huomauttaa oikein, että jos työntekijöiden ja -antajien välillä ei ole luottamusta, järeinkään lainsäädäntö ei takaa aitoa yhteistoimintaa.
Laeillakin on kyllä merkitystä. Ahtela tekee nykyistä yhteistoimintalakia koskevan konkreettisen esityksen. Kun yt-menettely on työpaikoilla muuttunut merkitsemään lähinnä työpaikkojen vähennyksiä, tämä osio pitäisi irrottaa yt-laista ja siirtää työsopimuslakiin. Uudistettu yt-laki edistäisi aidommin yhteistoimintaa työpaikoilla.
Ahtela myöntää itsekin, että tavallaan kyseessä olisi temppu. Toisaalta hän on asian ytimessä. Jotain on pahasti pielessä, jos yhteistoiminta-sanan käyttö herättää työntekijöissä lähinnä pelon väristyksiä. Ahtelan ehdotus onkin ehdottomasti kannatettava.
Toivottavasti kumpaakin selvitystä luetaan avoimin mielin, ilman minkään värisiä silmälaseja. Ne ovat rakentavia avauksia, joiden soisi johtavan jatkotoimiin.
Pääkirjoitus