Hannu Väisäsen Finlandia-vuosi on ollut vauhdikas. Monipuolinen taiteilija on hyvin kysytty ja haluttu.
Kaiken keskellä Väisänen maalaa ja kirjoittaa kahta eri kirjaa. Väisäsen alter egosta Anterosta kertovan trilogian kolmannessa osassa aliupseeri-isä jättää taiteilijaksi pyrkivän Anteron varjoonsa, Väisänen lupaa.
"Isän tausta on hirveän jännittävä ja sisältää paljon mutkia. Luulisin, että lukija haluaisi jo kohta tietää, kuka tämä tyyppi on."
Väisänen muistuttaa, kuinka poikkeuksellinen henkilö ison perheen yksinhuoltajaisä oli 1950-60-lukujen Suomessa, saati Oulun kasarmilla.
"Ja nyt tiedetään, ettei pentuja olekaan viisi vaan seitsemän. Kolmannessa kirjassa tulee paljastumaan, että isän pitää elättää myös kahta muuta perhettä."
Lehtolapset
Uusia veli- ja sisarpuolia alkoi Väisäselle ilmestyä Vanikan palojen jälkeen 2004.
"Isä oli tehnyt lehtolapsia oikealle ja vasemmalle, mutta se oli ne laillistanut. Mutta me ei tiedetty sitä ennen kuin isän hautajaisten jälkeen."
Ei ihme, että yksinhuoltajaisä oli tiukoilla.
"Hautakiviä piti käydä kaivertamassa aika ahkerasti. Ja runoja lausumassa, mitä me halveksittiin. Mutta isä sai siitä aina pientä rahaa."
Toinen sisarus ilmoittautui, kun jatko-osa Toiset kengät ilmestyi 2007.
"Eikö se ole huvittavaa, että isän hedelmällisyys tuli selville kirjojen avulla. Ne olivat laukaiseva tekijä", Väisänen päivittelee.
Taiteilija nieli uudet puolisisarukset kakistelematta.
"Ei se ollut järkytys ollenkaan. Kirje tai meili on vaihdettu, mutten ole heitä tavannut. Pikkuveli Matti on. On suorastaan hassua, mitähän varten isä salasi heidät. Meidän viikkorahat olivat niin kaposia, olisi riittänyt, että se olisi sanonut, että mulla on vielä kaksi muuta elätettävänä."
Fasinoiva hahmo
Hannu Väisänen ei myönnä tekevänsä trilogiassa tiliä isänsä kanssa. Hän sanoo, että he ovat sujut.
"Isä on siis ollut neljästi naimisissa. Sillä oli yksi vaimo ennen mun äitiä. Äidin jälkeisistä ei ole tullut lapsia. Ja sitten yhtäkkiä saadaan tietää, että se on ollut laillisesti tai epälaillisesti naimisissa ja saanut lapsia siellä täällä", Väisänen miettii.
"Meidän mielestä isä ei ollut mitenkään kauhean komea eikä minkään Robert Taylorin näköinen. Lausumalla vai miten se naisia viehätti?"
Väisäsellä on Ranskan-asunnossaan Oulun Kauppahotellin vanha piano.
"Isä nojasi aina tähän ja lausui Yrjö Jylhän runoja humalassa", hän selittää.
"Kaikesta tästä seuraa, että isä on kirjallisesti aivan hirveän kiinnostava, fasinoiva hahmo. Antero-saagassa täytyy tapahtua näkökulmanvaihdos. Kolmanteen osaan tulee takaumia tai kertomuksia isästä, joka on jo nyt kasvanut tuon kokoiseksi."
Nopea skandaali
Romaanien isä ei hyväksy Anteron taideopintoja. Myös Väisäsen oma isä suhtautui skeptisesti poikansa haaveisiin.
"Kun 14-vuotiaana rokkitukkana ilmoitin rohkeasti, että aion mennä taidekouluun, niin kyllä se oli skandaali. Mutta skandaali kesti vain kaksi minuuttia, koska isä sanoi, että sinähän et lähde yhtään mihinkään ja rahaa et saa. Tee mitä tahansa, hirtä itsesi jos huvittaa."
Väisäsen isä pelkäsi, ettei poika ole tarpeeksi lahjakas.
"Isä epäili, saako siitä varmasti mitään vahvistusta. Pitääkö mennä presidentiltä kysymään, onko sillä lahjoja hyvänen aika. Kun olisi ollut lahjoja tulla tuomariksi tai lääkäriksi, mutta menee töppöilemään ja pyrkimään taidekouluun ja pääsee sisälle. Mitä nyt tehdään?"
Köyhät taiteilijat
Miksi isä ei halunnut päästää poikaansa taiteilijanuralle?
"Isäni tunsi Oulussa niin sanottua taiteilijapiiriä jonkun verran. Suojelu voi olla vähän paksu sana, mutta tuommoinen varovaisuus, ettei poika vaan joudu siihen samaan helvetin myllyyn", selittää Hannu Väisänen.
Väisäsen mukaan hänen isänsä tunsi erityisesti koko sen aikaisen Oulun näyttelijäjengin.
"Äitini Anja (o.s. Lehtomäki) oli iltanäyttelijä, samoin äidin sisaret. Lehtomäen sisarusporukasta monet näyttelivät joko Oulun Teatterissa tai Oulun Työväen Näyttämöllä. Suvulla oli voimakas suhde teatteriin, ja teatterista tuli nähtävästi isälle semmoinen kuva, että ne juopottelee ja ovat aina velkavankeudessa: ulosottajat ja vekseleitä ja niin pois päin."
Väisäsen äiti kuoli, kun poika oli 5-vuotias. Hannu Väisänen ei nähnyt äitiään näyttämöllä.
"Minulla on valokuva, jossa äiti esiintyy. Sillä oli oikein päärooli, josta kiitettiin, koska joutui sen niin yhtäkkiä paikkaamaan."
Iltanäyttelijät jäivät Väisästen perhetuttaviksi.
"Ne kävivät meillä monesti kotona kasarmilla - vippaamassa rahaa. Ja isä kirjoitti usein niiden vekseleihin nimet. Mutta vekselit jäivät monta kertaa maksamatta. Tai korvattiin esimerkiksi Aatto Hukkasen maalauksella taikka jollakin ihmeen rypäleasetelmalla, jota minä tietenkin sen aikaisena taiteilijana halveksin. Isälle sanoin, että sinne menivät sun rahat ja sait huonon taulun."
Vuoden 2008 Finlandia-palkinnon saaja julkistetaan tänään kello 12.