Rovaniemi Taiteessa ja varsinkin elokuvassa virinnyt Lappi-innostus ei osoita laantumisen merkkejä. Kun rovaniemeläiset ex-nyrkkeilijät Jyrki Vierelä, 33, ja Pekka Jaatinen, 36, esittelivät elokuvakäsikirjoituksensa ensimmäistä versiota, tuli palaute kuin yhdestä suusta: lisätkää siihen pohjoista aromia!
Miehet tekivät työtä käskettyä, ja tarinan kolmas versio tapahtuu jo lähes kokonaan Rovaniemellä. "Me kun olimme ensin varoneet sen liiallista esille tuomista", parivaljakko naureskelee.
Rovaniemen maine Suomen Klondykenä voi olla osittain pelkkä trendi ja yhteensattumien summa, mutta on siinä enemmän kuin ripaus totta. Pitkään Helsingissä asunut Vierelä huomasi, että Lapin ihminen on oikeasti suorempi ja rehellisempi. Ja aitous kelpaa, vaikka se olisi erilaista.
"Täällä edes rahattomuus ja ongelmat eivät ole samalla tavalla häpeä kuin etelän roolipelissä, johon ihmiset itsekin ovat kyllästyneitä. Vanhat stadilaiset ovat eri asia, heissä on jotakin samaa kuin Lapin ihmisissä", Vierelä sanoo.
Osittain Lappi-buumissa on miesten mielestä kyse myös puhtaasta eksotiikasta. "Etelässä ei tiedetä Lapista oikeastaan yhtään mitään", Vierelä arvioi.
Tarina intohimosta ja uskosta itseensä
Jyrki Vierelälle käsikirjoitushanke on pitkäaikainen haave, johon hän tarttui kun ura ammattilaisnyrkkeilijänä äskettäin päättyi. Onnellisten sattumusten kautta idean käsikirjoittajaksi löytyi vanha tuttu, toinen ex-nyrkkeilijä Pekka Jaatinen, joka on jo julkaissut kaksi romaania.
Ratkaiseva uskon vahvistaja oli kuitenkin Suomen elokuvasäätiön käsikirjoitustuki.
Taustaltaan samanlaisen kumppanin kanssa oli Vierelän mielestä helppoa ryhtyä työhön.
"Eihän meikäläinen osaa kirjoittaa yhtään mitään vielä. Minulla oli vain tarina valmiina päässäni", Jyrki Vierelä sanoo.
Kurssinsa käynyt Jaatinen ei yhdy Vierelän vähättelyihin. Elokuva on tarina, joten idealla on ratkaiseva merkitys. "Jyrki on luonnonlahjakkuus. Hänellä on luontaista draaman tajua, joten tarina on siirtynyt sanelusta lähes sellaisenaan tekstiksi", hän kehuu.
Vierelän ideoima tarina kertoo Elinasta, äidittömästä lähiön kasvatista, joka pelkäämättä lähtee toteuttamaan haavettaan laulajan työstä. Helsingin ja Rovaniemen karaokebaarien kautta ura kovalla työllä lopulta urkenee, mutta vasta elämän kovien kolhujen kautta.
Kyse on populaarista nuorisoelokuvasta, mutta sillä on sanomansa tästä ajasta myös vanhemmille. "Haluan tuoda esiin sen, miten asiat lopulta riippuvat ihmisestä itsestään. Pelkkään kohtaloon ei auta luottaa, ja selviämiseen tarvitaan joskus rajujakin irtiottoja. Pettymyksiä on kestettävä, ja vaikkei perille pääsisi, lähelle voi päästä. Sekin voi riittää onneen", Vierelä sanoo.
Vierelä myöntää purkavansa Elinan tarinassa omia elämänkokemuksiaan. Vaikka aihepiiri on erilainen ja päähenkilö nainen, intohimo on sama. Elokuvassa se on laulu, mutta voisi yhtä hyvin olla nyrkkeily. Vierelällä on uraltaan nuorten MM-pronssi, Pohjoismaiden ja Suomen mestaruuksia sekä menestyksekäs ammattilaisura. Tulosten vaatimaa työn, koettelemusten ja uhrausten määrää sivullinen voi kuitenkin vain aavistella.
Uudet ideat ovat
jo odottamassa
Elokuvasäätiön tuesta huolimatta elokuvan toteuttamisesta ei ole vielä sovittu. Käsikirjoitus on nyt näyttelijä PetteriSummasella, joka ensiluvun jälkeen halusi perehtyä siihen paremmin.
"Meitä varoitettiin, että elokuvakäsikirjoitus on kirjoittamisen vaikein laji, ja että niistä tarvitaan yleensä 8-10 versiota, ennen kuin tuottajan kanssa päästään kauppoihin. No, meillä on menossa vasta kolmas versio", Pekka Jaatinen naurahtaa.
"Iso apu on ollut, että Jyrkillä on ollut tarina valmiina päässään. Olemme voineet keskittyä vain tekstin hiomiseen."
Vierelällä on Elinan lisäksi muhimassa jo kaksi muuta elokuva-aihetta. Niiden aika on vasta syksyllä. Ensin Jaatinen käsikirjoittaa Lapin taidetoimikunnan apurahalla tv-dokumenttia sodanaikaisesta Tornion maihinnoususta.
Seuraava aihe on tarina 17-vuotiaasta naisesta, joka katoaa jälkiä jättämättä. Sen inspiroi tositapahtuma Rovaniemeltä vuodelta 1980: nuori Merja Vaara lähti liftaamaan kaupungista kotiinsa Jaatilaan, muttei koskaan tullut perille. Tapaus on yhä selvittämättä. "Juttu tarttui lapsena mieleeni, ja se on vaivannut minua siitä lähtien", Vierelä tunnustaa.
Mikä sitten vetää nyrkkeilijää, rankan fyysisen lajin harjoittajaa kirjoittamaan ja henkisiin ponnisteluihin? "Onhan niissä paljon samaa. Molemmat ovat yksinäistä puurtamista. Kumpikin vaatii päämäärätietoisuutta ja sitkeyttä: vaikka välillä tulee turpiin, on vain jaksettava ponnistella omaa tähteään kohti", Jaatinen runoilee.