Lontoo Belfastin lähistöllä käytyjen, kaksi pitkää päivää kestäneiden neuvottelujen jälkeen Tony Blair joutui tiistaina antamaan Pohjois-Irlannin selkkauksen osapuolille jälleen lisää harkinta-aikaa, ennenkuin voi toivoa pääsevänsä yhdessä irlantilaisen virkaveljensä Bertie Ahernin kanssa kummisedäksi uudelle sopimukselle, joka elvyttäisi maakunnan parlamentin ja hallituksen, joiden toiminta on tällä hetkellä keskeytyksissä.
Belfastin parlamentin vaalit oli määrä pitää 1. toukokuuta, eli samaan aikaan kuin paikallisvaalit kaikkialla Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Nyt niitä on lykätty toukokuun 29. päivään.
Tony Blair on varmasti pettynyt siihen, ettei hän pystynyt ajamaan läpi ainakin sopimuksen päälinjoja, vaikka hän päätti jäädä Pohjois-Irlantiin koko tiistaiksi ja perui useita aiemmin sovittuja tapaamisia, ennen muuta viikottaisen tapaamisensa kuningattaren kanssa sekä kohtaamisen Venäjän ulkoministeri Igor Ivanovin kanssa.
Blair halusi kuitenkin korostaa 17 tuntia kestäneiden neuvottelujen aikana saavutettua edistystä, jonka kaikki osapuolet tunnustavat.
Puolenyön jälkeen Bertie Ahernin kanssa pitämässään yhteisessä lehdistötilaisuudessa Tony Blair kiitteli Belfastissa uudelleen käynnistynyttä "aitoa vuoropuhelua".
"Uskon, että olemme tehneet läpimurron. Nyt meillä on tie, jonka avulla voimme varmistaa, että kaikki Belfastin sopimuksen osa-alueet voidaan panna täytäntöön."
"Syynä siihen, että puhumme hiukan epämääräisesti puoluejohtajien kanssa käytyjen keskustelujen yksityiskohdista on, että he luonnollisesti haluavat harkita ja keskustella omien kollegoidensa kanssa."
Tony Blair ja Bertie Ahern aikovat palata Pohjois-Irlantiin huhtikuun alussa, eivät enää neuvottelemaan, vaan "julkistamaan ehdotukset", jotka he toivovat protestanttisten ja katolisten osapuolten vahvistavan.
Pakotteiden
ongelma
Ongelman ydin on entinen: unionistit eivät halua jälleen jakaa valtaa IRA:n poliittisen siiven Sinn Feinin kanssa, ennenkuin IRA on virallisesti luopunut kaikesta väkivallasta, ja ryhtynyt sanoista tekoihin tuhoamalla sotilaallisen arsenaalinsa.
Sinn Fein ei sulje pois tällaisen päätöksen mahdollisuutta, mutta vakuuttaa, ettei se riipu pelkästään Sinn Feinistä, ja yrittää samalla saada Lontoolta uusia myönnytyksiä.
Blair ja Ahern toistivat odottavansa IRA:lta julkilausumaa, joka vahvistaa sen aikovan tuhota asevarastonsa ja valita rauhanomaisen toiminnan tien edes suunnittelematta paluuta entiseen.
Neuvottelut törmäsivät pakotteiden ongelmaan. Unionistit vaativat mekanismia, jonka avulla Sinn Fein voitaisiin sulkea pois hallituksesta, mikäli IRA ei lopeta aseellista toimintaa. Sinn Fein kieltäytyy tästä ehdottomasti. Puolueen johtaja Gerry Adams torjui ajatuksen mahdottomana hyväksyä, ja katsoi sen olevan vuoden 1998 sopimusten puitteiden ulkopuoellla.
Ahern esitti kuitenkin optimistisen näkemuksen: "Jos kaikki se, mitä me olemme käynnistäneet, toimii tehokkaasti, me emme tarvitse mitään pakotteita."
Lontoosta katsoen Ulsterin vaalien lykkääminen on vähiten huono ratkaisu. Sen avulla voidaan toivoa, että instituutiot saadaan palautettua toimintaan ennen vaaleja. Tony Blairin suurin huolenaihe on, että ellei sopimukseen päästä, kenttä jää vapaaksi unionisteille.
Ian Paisleyn puolue hyödyntää protestanttisen yhteisön turhautumista ja se on tällä hetkellä myötätuulessa. Rauhansopimuksiin vihamielisesti suhtautuva UDP saattaa nousta protestanttien suurimmaksi poliittiseksi ryhmäksi. Sen vannoutunut vihollinen Sinn Fein on myös hyvissä asemissa voittaakseen maltillisten katolisten SDLP-puolueen.
Tämän ääriryhmien voiton kauhuskenaarion välttämiseksi kannattaa toki uhrata hiukan aikaa.