Paavo Lipposen (sd.) aktiivinen rooli poliittisena keskustelijana on herättänyt monenlaista kummastusta. Emme ole viime vuosina tottuneet siihen, että eduskunnan puhemies olisi EU-politiikan ja kansainvälisen politiikan airut.
Eduskunnan pitkäaikainen madame Riitta Uosukainen (kok.) keskittyi korkealentoiseen ajatteluun ja jätti poliittiset avaukset herrojen hoidettaviksi.
Puhemiehen nuijaa aikanaan heilutelleet Johannes Virolainen (kesk.), Kalevi Sorsa (sd.) ja Ilkka Suominen (kok.) paukuttelivat sopivassa määrin julkisuuteen myös poliittista sanomaa.
Lipposen kaksoishatutus on se, joka ihmisten mieliä sotkee. Milloin puhuu SDP:n puheenjohtaja Lipponen? Milloin puhemies Lipposen?
Vaarana on, että Lipposen hatut sekoittuvat. Jos ei nyt Lipposen päässä, niin se voi tapahtua kansalaisten mielissä. Linjaako Lipponen EU-politiikkaa edustamansa instituution, eduskunnan vai puolueen nimissä?
Perustuslain mukaan pääministeri on EU-politiikassa tärkein linjanvetäjä ja tasavallan presidentti yhdessä hallituksen kanssa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Perustuslain mukaan eduskunnan puhemiehellä ei ole ulkopolitiikassa roolia.
Nyt näyttää siltä, että puhemies linjaa ja pääministeri Matti Vanhanen yhtyy hänen linjauksiinsa. Näin kävi kun Lipponen sanoi, ettei EU-presidenttiä kannata enää vastustaa.
SDP:tä johtaa Lipponen. Tämän viestin Lipponen haluaa aktiivisella otteellaan lähettää. Hän ei halua, että ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) ryhtyy linjaamaan SDP:n kantoja esimerkiksi EU-politiikkaan. Lipposella ja Tuomiojalla on tunnetusti hiukan erilaiset käsitykset EU:sta ja muustakin maailman menosta.
Lipponen ojensikin alkukeväästä Tuomiojaa julkisesti varomattomista lausunnoista, jotka koskivat Suomen mahdollista osallistumista Irakin rauhanturvaoperaatioon. Lipponen nöyrtyi myöhemmin ja pyysi anteeksi SDP:n puoluehallituksen kokouksessa Tuomiojalta julkista ripitystä.
Lipposta oli joidenkin tarkkailijoiden mukaan säväyttänyt se, että Tuomioja oli miehekkäästi puolustanut edellisen hallituksen Irak-politiikkaa Anneli Jäätteenmäen (kesk.) "teloituskeskustelussa" eduskunnassa.
SDP:ssä varaudutaan henkisesti jo siihen, että vuoden päästä puolue pitää ylimääräisen puoluekokouksen, jossa puheenjohtaja vaihtuu.
Lipposta istutetaan ahkerasti EU-komissaariksi Erkki Liikasen (sd.) paikalle. Liikasen väitetään tähyävän taas uudeksi "Lipposeksi" SDP:n johtoon ja sitä kautta vuonna 2007 pääministeriksi.
Tuulta Liikasen purjeisiin saattaa antaa tuoreet imagotutkimukset, joiden mukaan kansa luokittelee hänet yhdeksi asiantuntevimmaksi ja pätevimmäksi poliitikoksi. Presidentti Tarja Halonen ja Lipponen ohittivat sentään kyselyssä Liikasen.
Hyvissä asemissa puheenjohtajataistossa on puoluesihteeri Eero Heinäluoma. Hänen poliittinen profiilinsa on korkea. Lipposen kaksoishatutuksen uskotaan antavan Heinäluomalle lisää pelikenttää.
Demareilla on periaatteessa valinnanvaraa tulevassa johtajakisassa. Nostetta tai pyrkyä on myös valtiovarainministeri Antti Kalliomäellä, ulkoministeri Erkki Tuomiojalla, työministeri Tarja Filatovilla, sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäreellä ja oikeusministeri Johannes Koskisella.
Puhemiehellä on puheoikeus. Kenenkään ei ole syytä alkaa määräillä, mistä puhemies saa puhua julkisesti. Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa keskustellaan muutenkin liian vähän, joten kenenkään suun tukkiminen ei valtaoikeuksiin vedoten ole viisasta.
Puheenjohtajapeli muhii SDP:ssä. Tämän Lipponen aistii varmasti. Aktiivisella roolillaan Lipponen viestii, ettei ei aio vielä hellittää otettaan vallankahvasta.