Paavo Lipposen voitto Erkki Tuomiojasta oli odotettua komeampi. Lipponen lähtee ilmaa puhdistaneen äänestyksen takia vahvoista asemista taistelemaan pääministeriydestä ensi vuoden eduskuntavaaleissa.
Sdp:n puheenjohtajavaali perjantaina Tampereella päättyi selkeään tulokseen. Uudelleenvalinnasta liikuttunut Lipponen sai valtakirjan SDP:n johtoon äänin 223-127. Numerot olivat Lipposen kannalta odotettua paremmat ja juuri ja juuri siedettävät Tuomiojalle. Lipposella alkaa jo neljäs kausi puoluejohtajana. Hän nousee samalla SDP:n suurten johtajien joukkoon Emil Skogin ja Kalevi Sorsan rinnalle. Molemmat ovat luotsanneet SDP:tä neljä kolmivuotiskautta.
Joukkoon on lisättävä vielä Väinö Tanner, joka valittiin SDP:n johtoon viidesti, ensimmäisen kerran jo 1918. Tanner nousi viimeisen kerran puoluejohtajaksi 1960. Hän johti SDP:tä kolme kolmivuotiskautta peräjälkeen ja yhden yksivuotiskauden ennen sotia sekä yhden kolmivuotiskauden vanhoilla päivillään.
Lipposen voitto ei ole vain SDP:n historian kannalta merkittävä tapahtuma. Sillä on vaikutusta koko maan politiikkaan, jatkaahan hän näillä näkymin pääministerinä koko vaalikauden. Kun Tuomioja päätti talvella haastaa Lipposen, hän asetti samalla kyseenalaiseksi Lipposen poliittisen linjan, jolla maan taloutta on tervehdytetty ja joka on ollut yleisesti ottaen järkevää Suomen kannalta.
Ulkoministeri asettui niiden sosiaalidemokraattien kellokkaaksi, jotka eivät pitäneet Lipposta riittävän aatteellisena johtajana. Tuomioja edustaa Lipposta vasemmistolaisempaa ja vanhakantaisempaa sosiaalidemokratiaa. Linjaero tuli esiin valtataistelun aikana, ja se näkyi myös puoluekokouksessa. Tuomiojan valintaa perusteltiin sillä, että SDP tarvitsee Lipposta palavahenkisemmän aatteellisen johtajan. Viesti ei kuitenkaan purrut SDP:n kentän edustajiin. He pitivät Lipposen johdolla toteutettua poliittista linjaa, pääministerin johtajataitoja sekä luottamusta ja turvallisuutta uhkuvaa persoonaa parempana.
On kiintoisaa nähdä, rauhoittuuko tilanne SDP:ssä puoluekokouksen jälkeen. Tuomioja lupasi ainakin tappionsa jälkeen tukensa Lipposelle. Mitä muuta hän olisi voinut tehdä. Numerot eivät jätä sijaa nokan koputtelulle SDP:ssä. Tieto rauhoittaa yleisemminkin Suomen politiikkaa. SDP ei lähde vaarantamaan viime vuosien tervehdyttämissaavutuksia ja talouspolitiikan vakautta.
Lipponen on parantanut otteitaan pääministerinä vuosi vuodelta ja kohonnut hitaasti kiiruhtamalla valtiomiessarjaan. Hän on pitkäaikaisena pääministerinä ja jo neljännen puoluejohtajavaltakirjan saaneena Suomen politiikassa päätä pitempi muita.
Lipponen totesi lehdistötilaisuudessa valintansa jälkeen vierastavansa henkilöpalvontaa. Onpa hän asiasta mitä mieltä tahansa, henkilöpalvonnan vaara kasvaa näissä oloissa etenkin, jos gallupeissa pärjännyt SDP menestyy eduskuntavaaleissa.
Lipponen osoitti jo huolestuttavia merkkejä, kun hän ärtyi Tuomiojan haasteesta. Miksikähän? Puoluedemokratia toimii kunnolla, kun pitkäaikaisen johtajankin asema kyseenalaistetaan. Lipposen voitto asiallisen linjataistelun jälkeen antaa hänelle paremmat lähtökohdat jatkoon kuin muodollisen yksimielinen valinta.
Pitkä valtakausi synnyttää aina jupinaa ja tyytymättömyyttä. Lipponen on testauttanut linjansa ja näyttänyt, että hänen kyntensä ovat terävät. Hän ja uusi puoluesihteeri Eero Heinäluoma muodostavat kovan parivaljakon ensi vuoden vaaleissa.