Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd.) tarttuu maaliskuussa vaalikauden päättyessä mittavaan ja kokopäiväiseen kirjoitusurakkaan. Valtaisa määrä arkistoituja papereita jalostuu kaksiosaiseksi muistelmateokseksi.
Tapahtumia ja elämää ennen pääministerikauden alkua käsittelevä ensimmäinen osa julkaistaan syksyllä 2008. Toisen hallitus- ja EU-politiikkaa luotaavan vielä mittavammaksi suunnitellun osan valmistumisesta ei vielä ole aikataulua.
Lipponen ja kustantaja WSOY esittelivät hanketta perjantaina. Tilaisuus poikkesi perinteisistä kirjaesittelyistä, koska valmiina ei ole vielä riviäkään.
Työtä on pohjustettu jo pitkään Lipposen arkistojen järjestelemisellä valtioneuvostossa. Kaikki aineisto siirretään eduskunnan kirjastoon, jossa se ei puhemiehen mukaan "mahdu yhteen huoneeseen".
Eduskunnasta Lipponen saa mahdollisesti myös työhuoneen ja tutkimusapua. Kustantajakin on lupautunut auttamaan työskentelyolosuhteiden luomisessa.
Lipposen mukaan entisten pääministereiden muistelmatyön tukemisesta on tehty valtioneuvostossa periaatelinjaus jo Kalevi Sorsan (sd.) ja Harri Holkerin (kok.) kausien jälkeen.
Hän perustelee järjestelyjä myös sillä, että kyseessä on yhteiskunnallinen tehtävä ja tasavallan etu. Jonakin päivänä järjestetyt ja vahingoilta suojatut arkistot ovat myös tutkijoiden käytössä.
Kirjoittamisen
paine on kova
Lipponen ei oikein malttaisi edes odottaa, että pääsee kirjoitustyöhön käsiksi. Varsinaisia päiväkirjamerkintöjä hän ei ole tehnyt, mutta kerännyt muuta aineistoa järjestelmällisesti.
EU-maan pääministerin työ ja lapsiperheen isän rooli ei olisi oikein sallinutkaan kovin mittavaa kirjoittelua. Lipponen oli Mauno Koiviston sihteerinä tämän pääministeriaikana. Kun hän tuli itse pääministeriksi, oli meno jotain aivan muuta.
Koivisto ei ollut perinteinen poliitikko eikä kansanedustaja, joten hänen kalenterinsa olivat "aika lailla puhtaat".
- Hän saattoi hävitä keskellä päivää jonnekin ja tulla takaisin venäjänkielinen runokirja kädessä, Lipponen muisteli.
Puhemies lupaa kertoa omia näkökulmiaan mm. 60- ja 70-luvun tapahtumista sekä Kekkosen kauden viimeisistä vaiheista. Ensimmäisessä osassa käydään läpi myös Lipposen 80-luvulla esittämiä virallisista opeista poikkeavia näkemyksiä mm. energia- ja ympäristöasioista.
Teemoina ovat lisäksi yhteiskunnallinen murros ja Suomen tie Euroopan unioniin, Lipposen putoaminen eduskunnasta, SDP:n puheenjohtajaehdokkaaksi asettuminen ja vuoden 1995 vaalit.
Julkisuudessa ei ole kovinkaan paljon kerrottu siitä, että Lipponen oli tekemässä sosiaalipoliitikko Pekka Kuusesta presidenttiä ja toimi varsin lähellä ulkoministeri Väinö Leskistä. Odotettavissa on myös Lipposen versio nuorten akateemisten sosialidemokraattien Pälkäneen liikkeestä ja tarinaa hänen kolmesta ns. kotiryssästään.