Paavo Lipposen kaksoisrooli eduskunnan puhemiehenä ja SDP:n puheenjohtajana on aiheuttanut keskustelua ja hämminkiäkin. Kaikki eivät ole hyväksyneet hänen aktiivisuuttaan yhteiskunnallisena vaikuttajana, etenkin kun aina ei ole tiedossa, onko äänessä eduskunnan puhemies vai SDP:n johtaja.
Tuore mielipidemittaus vahvistaa tunnetun tosiasian: Lipponen sanelee yhteiskunnallisen keskustelun tahdin. Johtoasema kuuluisi Matti Vanhaselle pääministerin aseman ja valtaoikeuksien perusteella, mutta hän jää niukasti Lipposen varjoon. Sen sijaan presidentti Tarja Halonen tulee selvästi Lipposen ja Vanhasen jälkeen.
Taloustutkimuksen Aamulehden toimeksiannosta tekemän kyselyn mukaan 37 prosenttia kansalaisista katsoo Lipposen johtavan poliittista keskustelua. Pääministeri tulee aivan Lipposen perässä. Sen sijaan vain 14 prosenttia kansalaisista katsoo presidentin johtavan keskustelua.
Tulos ei juuri yllätä. Puhemies Lipponen on aktiivinen keskustelija, jonka sanomisista media on ollut vaalituloksen jälkeen erityisen kiinnostunut. Painoarvoa lisää suurimman puolueen puheenjohtajuus.
Ruotsissa tilanne on toinen. Siellä puhemiehet eivät keskustele. Suomessa suulas puhemies ei kuitenkaan ole aiheuttanut harmia juuri muille kuin valtio-oppineille ja tietenkin hallitukselle, mikä on ollut tarkoituskin. Lipponen haluaa edelleen vaikuttaa Suomen Eurooppa- ja ulkopolitiikkaan. Siksi voi yhä kysyä, kannattiko Lipposen sittenkään jäädä hallituksen ja todellisen vaikutusvallan ulkopuolelle.
Valtio-oppineet pelkäävät puhemiehen puolueettomuuden joutuvan uhatuksi, jos hän ottaa kantaa eduskuntaa jakaviin kiista-asioihin. Toisaalta suurimman puolueen puheenjohtajana Lipposella on suoranainen velvollisuus yrittää vaikuttaa. Ongelmasta päästäisiin, jos puoluejohtajia ei valita puhemiehiksi. Tällaiset rajoitukset eivät oikein sovi demokratiaan.
Pääministeri johtaa keskustelua asemansa ja valtaoikeuksiensa perusteella. Vanhanen ei kuitenkaan ole tuonut julkiseen keskusteluun erityistä uutta. Hänen ehkä kannattaisi muuttaa kantaansa siitä, ettei hän kommentoi keskeneräisiä asioita. Demokratiassa kansalaisilla on oikeus tietää ja vaikuttaa ennen kuin asioista lopullisesti päätetään.
Presidentti on mediassa etuoikeutettu, vaikka valtaoikeudet ovatkin kutistuneet. Kaikki hänen sanomansa menee aina näkyvästi julkisuuteen. Jos presidentti haluaa nousta kansakunnan mielipidejohtajaksi, hän on osallistuttava julkiseen keskusteluun aktiivisemmin.
paakirjoitus@kaleva.fi