Pääministeri Paavo Lipponen noudattaa liikuttavan johdonmukaisesti hyväksi havaitsemiaan toimintamalleja työmarkkinajärjestöjen kanssa. Hän kutsui keskiviikkona järjestöt luokseen tapansa mukaan juuri ennen kesälomakautta ja tähdensi haluaan saada aikaan uusi tulosopimus ensi syksynä. Lipponen on toiminut saman kaavan mukaan koko pääministerikautensa ajan, ja hänellä onkin jo tilillään kolme keskitettyä sopimusta. Hän on joutunut tyytymään liittokierrokseen vain kerran, vuonna 2000.
Lipponen väläytti tapaamisen aikana myös mahdollisuutta auttaa tulosopimuksen syntyä tuloveronkevennyksillä. Ne jäävät kuitenkin pienehköiksi, eikä niistä saa kunnon vetoapua. Neuvottelujen lähtökohtatilanne on muutenkin pulmallinen, joskaan ei aivan niin hankala kuin viime liittokierroksen alla. Vaikeus näkyy siinä, että tunnettu tupojen tekijä, SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen on ollut haluton aloittamaan neuvotteluja ennen kesälomia. Hän haluaa silti katsoa muiden järjestöjen ja SAK:n jäsenliittojen tupokortit. Sen on määrä tapahtua heti alkusyksystä. Jos edellytyksiä neuvottelujen aloittamiselle löytyy, kaksivuotinen tulosopimus yritetään saada valmiiksi jo marraskuun loppuun mennessä, hyvissä ajoin ennen maaliskuun eduskuntavaaleja.
Tulosopimuksen tiellä on kolmenlaisia vaikeuksia. Eräät tunnetut SAK:n liitot pyristelevät ensiksikin tapansa mukaan irti keskitetystä sopimusmallista. Toinen ja ehkä vielä suurempi pulma muhii STTK:ssa ja Akavassa. Muutamat kunta-alan liitot vaativat ja odottavat liikoja keskitetyltä sopimukselta. Tosiasia kun on, että sen avulla on hyvin vaikea ratkoa alakohtaisia ongelmia. Kunta-alan hyväksi on kuitenkin voitava tehdä jotain. Muuten eräät ammattiliitot lähtevät kokeilemaan, mitä ne saavat työnantajista irti voimakeinoin. Silloin saadaan heittää hyvästit maltillisen tulopolitiikan jatkolle.
Kolmas ongelmakohta ovat teollisuuden työnantajat: he haluaisivat irti vanhasta tasapäistävästä sopimusrakenteesta. Ajatus ei miellytä SAK:ta. TT on valmis tekemään sopimuksen jopa ilman metsäteollisuutta ja Paperiliittoa, mutta sitä eivät muut ammattiliitot hevin hyväksy. Jos yhdelle alalle annetaan erioikeus, muut ryhtyvät vaatimaan samaa.
Vaikeuksia on ollut ennenkin, eikä niiden kannata antaa hämätä. Järjestöjohtajien tehtävä on katsoa, onko Lipposen toivomalle sopimukselle edellytyksiä. Talouskehityksen epävarmuuskin heittää oman varjonsa lähtöasetelmien päälle, mutta toisaalta maltillinen sopimus vahvistaisi luottamusta Suomen talouteen. Se on hyvä syy yrittää keskitettyä sopimusta.
paakirjoitus@kaleva.fi