SDP:n entinen puheenjohtaja, ex-pääministeri Paavo Lipponen kiistää tänään aamupäivällä julkistetuissa muistelmissaan Murrosten aika 1979-1995, että presidentti Martti Ahtisaari olisi voittanut kiistan siitä, kuka edustaa Suomea EU-huippukokouksissa. Lipponen käy yli 500-sivuisissa muistelmissaan yksityiskohtaisesti läpi muistiinpanojaan ja korpivaellustaan ennen pääministeriyttä.
Presidentti Martti Ahtisaari meni Paavo Lipposen mukaan liian pitkälle nöyryyttäessään pääministeri Esko Ahoa (kesk.) juhannuksena 1994 Korfulla, kun Suomi allekirjoitti EY:n jäsenyyssopimuksen.
SDP:n entinen pitkäaikainen puheenjohtaja ja ex-pääministeri Paavo Lipponen kertoo olleensa järkyttynyt, kun kuuli, että illallispöydässä oli vain yksi lautanen presidentille ja pääministeri joutui järjestämään omaa iltaohjelmaa.
Lipponen kertoo olleensa johdonmukaisesti sitä mieltä, että EY-asiat kuuluvat pääministerille, koska suurin osa EU:ssa käsiteltävistä säädöksistä ja niihin liittyvästä lainsäädännöstä on sisäpolitiikkaa.
Presidentti Ahtisaari piti kuitenkin kiinni siitä, että on presidentin tehtävä päättää, kuka osallistuu huippukokouksiin. Ahtisaari jätti lausuman perustuslakivaliokunnan asiaa koskevaan linjaukseen.
Tuki Ahon lautaslinjalle
Lipponen kertoo, että kävi 1994 Ahtisaaren luona Mäntyniemessä kaavailemassa kahden lautasen edustusta.
Ratkaisu ajankohtaisiin edustuskiistoihin löytyisi Lipposen mukaan sovittelemalla valtionelinten kesken niiden välisen kunnioituksen pohjalta. Hän kävi henkilökohtaisesti tapaamassa myös Esko Ahoa Kokkolassa ja antoi tukensa tämän lautaslinjalle.
Lipponen kiistää, että sovitteluratkaisu ja täsmennys, jolla presidentin oikeutta osallistua Eurooppa-neuvoston kokouksiin, olisi ollut Ahtisaaren voitto.
– EU-edustuskiista päättyi Ahtisaaren tappioon, ei ratkaisemattomaan, jollaiseksi Risto Uimonen luonnehti lopputulosta kirjassaan Riisuttu presidentti vuodelta 2002, Lipponen kirjoittaa.
Mykkäkoulua huippukokouksissa
Lipposen mukaan tilanne oli hankala. Oli löydettävä rinnakkaiselo presidentin, hallituksen ja eduskunnan välillä. Lähtökohtana piti hänen mielestään olla se, että pääministerin täytyy olla huippukokouksissa.
– Näin luonnehdin ratkaisua oppositiojohtajana joulukuussa 1994 ja siltä pohjalta asiasta sovittiin presidentin kanssa heti pääministerikauteni alussa. Pääministerin ensisijaisuus oli ollut tavoitteeni, kun se oli selvä, voitiin hyvin sovittaa siihen presidentin osallistuminen huippukokouksiin, Lipponen toteaa.
Käytännössä presidentin ilmoitus osallistumisesta huippukokouksiin annettiin Lipposen kaudella valtioneuvostolle tiedoksi.
Sama käytäntö jatkui presidentti Tarja Halosen kaudella. Asiasta ei juuri hiiskuttu julkisuuteen, mutta kulisseissa edustautumiskiista aiheutui hankaumia. Se näkyi muun muassa mykkäkouluna huippukokouksissa.
Kahden lautasen kiista ratkesi vasta Lissabonin sopimuksen myötä 2009, kun pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) linjasi, että Suomea edustaa EU-huippukokouksissa pääministeri. Ratkaisu oli Haloselle pettymys.