Lipon naisten joukkue löi eilen karsintasarjassa Ilmajoen Kisailijat tylysti lukemin 2-0 ja varmisti, että naisten superpesistä nähdään Oulussa myös ensi kaudella. Vaikka sarjapaikan säilyttäminen ei ainakaan numeraalisesti näytä olleen kovan työn takana, viiden karsintasarjassa otetun voiton takana on aimo annos fyysistä tuskaa. Monet oululaisten tärkeimmistä pelaajista ovat tahkonneet karsintoja enemmän tai vähemmän vaivaisina.
Ottelun toisen jakson kakkosrajapuhkaisullaan ratkaissut Rea Saari ei pystynyt eilen harjoituksissa lyömään lainkaan selkävaivansa takia ja myös Sanna Lappalaisella on ollut viime aikoina selkäongelmia. Piritta Mahanen on puolestaan pelannut lähes koko kauden jalkavaivaisena.
"Sannan selkää hierottiin tänään jaksojen välillä ja hän pelasi toisen jakson hammasta purren. Olen valmentanut monia miesten joukkueita ja voin sanoa, että monilla miehillä on kipukynnys alempana kuin näillä tytöillä", Lipon pelinjohtaja Jari Karjanlahti vertasi.
Lipon ulkopeli
täyttä rautaa
Ensimmäisellä jaksolla ykköspesiksestä karsintasarjaan yltänyt Ilmajoki väijyi koko ajan juoksun tai kahden päässä, muttei onnistunut tilanteistaan. Toisen jakson neljän juoksun alkutahdit olivat liikaa vieraille ja Lippo karkasi osin Ilmajoen ulkokentän avustuksella tavoittamattomaan 9-1 johtoon kolmannella sisävuorollaan. Lippo piti nuoren vierasjoukkueen pelinrakentelun hyvin aisoissa ja Ilmajoki jäi ottelussa seitsemään kolmostilanteeseen. Lippo sai etenijän kolmoselle 26 kertaa.
"Pidimme kovaa tempoa yllä ulkopelissä ja sisällä kahdella kärjellä pelaaminen on tuottanut karsintasarjassa hyvin tulosta", Karjanlahti arvioi.
Ilmajoen pelinjohtaja Jarmo Ania oli pettynyt mies, kun nousuhaaveet karkasivat käytännössä lähes saavuttamattomiin.
"Vaikea saada tilanteita, kun vastustaja ei tee virheitä ulkona. Tosin olimme huonoja kotiutuksissa", Ania mietiskeli.
Oululaisista parhaana palkittiin Saari, joka kirjautti ottelussa kunnarin, kolme tavallista lyötyä ja kaksi tuotua.