Oulun Lipon toiminnanjohtaja, manageri ja miesten joukkueen pelinjohtaja Petri Kaijansinkko huolehtii rakastamansa lajin puolesta. Pesäpallo ei voi hirvittävän hyvin, jos mittarina käytetään yleisön viihtyvyyttä; katsojat äänestävät jaloillaan, ja nyt virta on vienyt kansallispelin lehtereiltä poispäin.
Kaijansinkko ei niinkään nyyhkytä Lipon miesten pelien puuttuvista katsojista - päinvastoin Lippo on pärjännyt paremmin vertailussa viime kauteen kuin moni muu joukkue. Surkea tilanne on esimerkiksi Kiteellä, jossa kauden paras yleisömäärä kirjattiin sunnuntaisessa Oulu-pelissä: 1 206 katsojaa. Viime kaudella Lippo veti sentään yli 2000 ihmistä molemmilla vierailukerroilla. Kun Pattijoki käväisi hiljan Kiteellä, paikalla oli vain 824 sierainparia.
Vaikka Kitee menetti viime kaudesta Tuomas Tervosen Lippoon ja Sami Aholan PattU:un, tuntuu yleisökato kummalliselta, varsinkin kun Kitee puolustaa SM-hopeaa.
Lipon ongelmaksi koitunee ylisuuret odotukset. Lippo lähti kauteen haaveena 2 500 katsojan yleisökeskiarvo. Pattijoki-pelin Lipon ilmoituksen mukainen 1900 henkeä on kauden korkein noteeraus tähän asti, vaikka ilmatkin ovat suosineet. Vertailun vuoksi voi todeta, että vielä vuonna 1997 Lipon kauden katsojakeskiarvoksi ilmoitettiin peräti 3 469 henkeä.
Kaijansinkko menee mietteliääksi, kun hän pohtii, miksei pesäpallo kiinnosta.
”Tässä ovat kaikki huippukesän ainekset, sillä urheilullisuutta ja tasaisuutta löytyy sarjasta. Pelitkin ovat menneet sopivasti ristiin, ja kaikki voivat voittaa toisensa, paitsi Kankaanpää”, Kaijansinkko tuumaa.
Yleisö haluaa juoksuja
Lipon monipuolisuusmiehen mukaan yleisö saattaa kokea, ettei saa rahoilleen tarpeeksi vastinetta. Juoksut kiinnostavat ja vetävät ja jos niitä ei synny, katsoja jää - kärjistetysti sanottuna - kotiin. Muutosta viime kauden juoksumäärään on tullutkin. Kun viime vuonna runkosarjassa tehtiin juoksuja keskimäärin 15 per ottelu, alkukausi on tuonut niitä vain 11. Pudotus on yli 25 prosentin luokkaa.
”Kolmostilanteita ei synny tarpeeksi. Meidän ennätyksemme tällä kaudella on 15, kun viime kauden keskiarvo nousi yli 20:n. Nyt keskiarvomme on 12”, Kaijansinkko puhisee.
Lipon sarjasijoitus on kahdeksas, mutta Kaijansinkko ei halua, että sitä pidettäisiin syynä hänen huoleensa pelin puolesta.
”Pelin kokonaistilanne harmittaa”, hän kiteyttää.
Suurin yksittäinen syy juoksu- ja kolmostilannemäärän vähentymiseen on oululaisen mukaan etukaaren 30 sentin siirto eteenpäin. Pompun lyöntiä on vähennetty, mutta samalla tilanteet ovat vähentyneet.
”Ensimmäisen lyönnin laittomaksi menon prosentti on noussut. Ykköstilanteessa vaihto jää usein kolmanteen lyöntiin, mikä nostaa todennäköisyyden sille, että joko lyöjä tai etenijä palaa, suureksi”, Kaijansinkko selvittää.
Kaijansinkko haluaisi, että supersarja palaisi tauolla vanhaan ja kaarta siirrettäisiin ainakin jonkin verran taaksepäin. Superpesis Oy:ssä ei innostuttu asiasta.
”Kaaren siirron tarkoitus oli hyvä, monipuolisuutta pitää saada lisää, mutta muutos oli liian raju”, Kaijansinkko näkee.
Lääkkeeksi pompun rajoittamiseen Kaijansinkko väläyttää joko lukkarin vallan nostamista (vain matalat ja lautasen ulkopuolelle menevät syötöt ovat vääriä) tai pompun määrän rajoittamista (tietty määrä pomppuja per vuoro). Pompun kokonaan poistaminen vaatisi hänen mukaansa jo uutta pelaajasukupolvea.
Kaaren siirtäminen oli supersarjaseurojen päätös. Ainakin näennäisen yksimielisen päätöksen takana on siis myös Lipon johto.
”Emme ole Neuvostoliitossa. Kai päätöksiä voi muuttaa”, Kaijansinkko muistuttaa.
Pelinjohtaja ei halua sälyttää syytä oman joukkueensa ongelmista ykköstilanteen purkamisessa kenenkään niskoille - ei sääntöjenkään.
”Oma vikamme. Olemme tienneet tilanteen marraskuusta asti. Kärjen taakse pitäisi saada luotua pysyvä permanentti ja olla vähemmän pompun varassa”, Kaijansinkko miettii keskellä viiden ottelun vieraskiertuetta.