Lintujen muutto on aikaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kahdella viikolla. Suurimmat tarkkailtavat, sorsat, hanhet, joutsenet ja kurjet kertovat linnunkieltä siitä, missä mennään: muutto on tullut koko ajan aikaisemmaksi.
Ympäristötarkastaja Matti Tynjälä Oulun ympäristövirastosta muistaa, että aikaisemmin hanhet tulivat vapuksi, nyt ne ovat jo täällä.
"Oulussa on noin 300 lintujen aktiiviharrastajaa, mutta muutoin lintutorneilla vierailee jopa tuhansia kiinnostuneita. Lintujen kautta seurataan kevään edistymistä ja kiinnostavia petolintujen ohimeneviä muuttovirtoja, kuten piekanoita, hiirihaukkoja ja kotkia. Hyönteissyöjät ovat vielä kokonaan tulematta", Tynjälä kertoo.
Oulun seudun liki 30 lintutornissa vieraillaan ahkerasti, sillä lintubongaus harrastuksena on viime vuosina yleistynyt.
Oulussa torneja on viisi, ja näistä uusimpaan Loistokarin lintutorniin Hietasaaressa pääsee kätevästi parkkipaikalta myös pyörätuolilla.
Hidasta muutosta tapahtuu myös lajistossa.
"Uusi laji Oulussa on viiksitimali. Se on levittäytynyt tänne Keski-Euroopasta ja nyt jopa talvehtii täällä, kun talvet ovat lauhtuneet", Tynjälä sanoo.
Viiksitimali on pitkäpyrstöinen, tiaisen näköinen, järvi-ruo´on siemeniä syövä lintu.
Se viihtyy isossa ruovikossa, jossa se päästelee hauskoja pingispallon pingahtelua muistuttavia ääniä.
Tynjälän mielestä lintutorneilla on oma merkityksensä sekä ihmisille että linnuille.
Lintujen katsominen rentouttaa, ja lintujen oman rauhan kannalta on parempi, että katsojat ovat yhdessä paikassa eivätkä levällään pitkin maisemaa.
Vanhat puhelin- ja sähköpylväät ovat hyvässä uusiokäytössä lintutorneissa, joissa ne kestävät sään vaihtelua hyvin.
Perinteisesti lintutorneja on rakennettu hyvien lintujärvien tai merenlahtien rannoille.
Uusia torneja on rakennettu yhä enemmän sisämaan järville, muutamia jopa soille ja pelloille.
"Muhoksen lintuharrastajat rakensivat ihan vasta Matokorven lintutornin peltoaukealle. Sinne kertyy kurkia ja hanhia, ja sieltä näkee hyvin ohimuuton", Tynjälä tietää.
Useimmille torneille on opasteet. Joihinkin torneihin kulkureitti on lyhyt, osa sopii myös liikuntarajoitteisille. Kulkureiteissä on paljon vaihtelua ja keskimäärin saa kävellä 500 metristä kilometriin.
"Helpoimpia ovat Hietasaaren reitit", Tynjälä sanoo.
Tornit sijaitsevat usein kansallisesti ja kansainvälisesti tärkeillä suojelualueilla.
Huutilammen noin puolentoista kilometrin luontopolku Heikinharjun suojelualueella on metsäinen ja lammen suoreunus umpeenkasvanut.
Alueelta löytyvät myös metsän oppimispolku ja ympäristöpolku, joka haarautuu Huuti-
lammelta Kuivasjärven suuntaan ja sivuaa Ruskon kaatopaikkaa.
Merkitty reitti lähtee Heikinharjuntien varrelta ja sopii erityisesti koululaisille ja on muun muassa Timosenkosken luontokoulun käytössä.
Tällä hetkellä Oulun ympäristövirastolla ei ole suunnitelmissa pystyttää uusia torneja lintujen tarkkailuun.