Epämääräisten siipiveikkojen (Auervarae huijaeus) ja kummallisten kukkopoikien (Juppius novus) lajinmääritystä helpottamaan on tehty oma hakuteos.
Jaana ja Jaakko Rintalan kirjoittama Outo lintu -opas esittelee eläväisesti lähes 50 lintulajia, joita löytyy kyllä useimpien lähipiiristä vaan ei perinteisistä lintukirjoista. Kirjan on kustantanut Karisto.
Kyyhkyläisten (Columba amores), yökukkujien (Festariae nocturnae) ja kumppaneiden tunnistamista helpottavat piirrokset ja kuvaukset. Bongauksen kohteiden latinankieliset nimet eivät tosin ole oikeaoppisia käännöksiä, kirjan tekijät huomauttavat.
Teoksen aloittaa itseoikeutetusti aapiskukko (Repetitio est mater studiorum). Lajin aidon ja alkuperäisen edustajan havaitseminen onnistuu nykyisin helpoiten koulumuseoissa tai mummolan vinttikamareissa.
Hyvin ei mene lähes sukupuuttoon kuolleella kirjekyyhkylläkään (Columbia postalis), jonka pelastukseksi saattaa koitua enää nettipostin tukkeutuminen ja maaseudun yrittäjäpostien lakkauttaminen.
Yhtä harvinainen lintu ei sen sijaan ole esimerkiksi eilisen teeren poika (Lyrurus tetrix hesternus apatiae), tuo teerenpelin mahdollisuuksista haaveileva, usein siipi maassa tavattu yksilö. Pesästään lentämättömän eilisen teeren pojan mielilaulu on Junnu Vainion Albatrossi.
Valtakunnallisesti levinneiden lajien lisäksi kirjassa tutustutaan myös paikallisiin suuruuksiin, kuten Itä-Suomessa yleiseen kalakukkoon (Eu-directivus gastronomicus) ja eniten suurkaupungeissa bongattuun ilolintuun (Pica erotica). Ilolinnun laulua voi kuulla esimerkiksi 0700-alkuisissa puhelinnumeroissa.
Mäkikotkan (Citius altius fortius) ääntelyä on peräti kahta lajia: onnistunutta liitoa seuraa riemukas "jes-jes-jes", lyhyen lennon jälkeen taas mäkikotka pihisee turhautuneesti "shit". Yhtä lyhytsanainen on myös äimänkäki (Cuculus cummastus) yksitavuisella, toistottomalla "häh?" -äänteellään.