Monen tähän asti yleisen linnun kanta on voimakkaassa laskussa. Se kertoo hälyttävällä tavalla elinympäristöjen pilaantumisesta tai pirstaloitumisesta.
Kohta jo puoli vuosisataa sitten, vuonna 1962 julkaisi amerikkalainen meribiologi Rachel Carson yhä vieläkin nimeltä muistetun kirjansa Hiljainen kevät. Se oli voimakas julistus ympäristömyrkkyjen käyttöä vastaan, herätti aikanaan paljon huomiota ja oli osaltaan johtamassa torjunta-aine DDT:n käytön kieltämiseen.
Hiljainen kevät -kirjaa pidetään yhtenä modernin ympäristöliikkeen alullepanijoista. Nimi tarkoittaa kevättä, jolloin lintujen laulu jää tulematta.
Lintualan kansainvälisen järjestön BirdLife Internationalin maanantaina julkistaman raportin sisältö tuo havahduttavasti Carsonin kirjan nimen mieleen. Maailmanlaajuisen seurantatutkimuksen mukaan huomattava osa yleisimmistä lintulajeista on nopeasti taantumassa.
Usein kiinnitetään huomiota uhanalaisiin tai sukupuuton partaalla oleviin lajeihin. Ne ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu siitä, mitä taustalla on meneillään.
Euroopan 124 yleisimmästä lintulajista 56 eli lähes puolet on vähenemässä. Erityisesti se koskee niitä lintuja, jotka elävät maaseutumaisessa ympäristössä. Suomalaisille tuttuna esimerkkinä mainitaan peltosirkku, jonka määrä on 20 vuoden aikana pudonnut jopa 90 prosentilla.
Tuttu kevään merkki kuovi on sekin muuttunut elinvoimaisten lajien joukosta silmälläpidettäväksi. Se on vähentynyt etenkin päälevinneisyysalueellaan Euroopassa ja Suomen osalta maan eteläosista. Taustalla on maatalouden tehostuminen ja peltoalueiden yksipuolistuminen.
Jos Hiljainen kevät -kirja kampanjoi aikanaan ympäristömyrkkyjä vastaan, tällä hetkellä ei ole osoittaa mitään selvää yksittäistä syytä lintulajien taantumaan. Taustatekijöitä on paljon, syy- ja seurausketjut ovat mutkikkaita.
Maatalouden muutokset ovat yksi syy, mutta eivät riitä selittämään Euroopan ja Afrikan väliä muuttavien lintulajien vaikeuksia. Niiden määrän on laskettu vähentyneen 40 prosentilla kolmessa vuosikymmenessä, mikä merkitsee massiivista muutosta huonompaan. Selityksiä on etsitty matkan varrella tapahtuvasta metsästyksestä ja aavikoiden leviämisestä Afrikassa - muuttomatkasta uhkaa tulla ylivoimainen, jos sopivat levähdyspaikat katoavat.
Näyttää jopa siltä, että Euroopan yhdentyminen ei ole ollut linnuille hyväksi. Peltolintujen määrä EU:n uusissa itäisissä jäsenmaissa on kääntynyt laskuun viime vuosien aikana, mikä viittaa maatalouden tehostumiseen ja yhdenmukaistumiseen.
Ilmiö toistuu eri muodoissaan eri puolilla maailmaa. Selkeä johtopäätös on, että ilmatila on muuttumassa entistä hiljaisemmaksi. Monet lintulajit voivat hyvin, mutta liian monet ovat pikkuhiljaa katoamassa näkyviltä.
Kyse on biodiversiteetistä, luonnon monimuotoisuudesta ja sen säilyttämisestä. Valtiot ovat monissa sopimuksissa sitoutuneet biodiversiteetin ylläpitoon, mutta käytännön teot tahtovat puhua aivan toista.
Osa koetuista muutoksista johtuu globaaleista tekijöistä, kuten aavikoiden leviämisestä ja ilmaston muuttumisesta. Mutta suuri osa johtuu siitä, ettei elinympäristöihin kiinnitetä kylliksi huomiota. Niitä nakerretaan pois sieltä täältä, pienillä päätöksillä ja pieni pala kerrallaan.
Tällainen kehitys on enemmän kiinni asenteista kuin monimuotoisuuden ylläpitämisen vaatimista rahasummista, sillä ne eivät ole kovin suuria. Nykyinen suuntaus merkitsee jokapäiväisen elinympäristömme selvää köyhtymistä.