Suomen pesimälinnuston kartoittamiseen tähtäävän lintuatlastutkimuksen ensimmäinen kesä on takana.
Lintuatlaksessa koko maa kartoitetaan 10x10 kilometrin ruuduilta, joita Suomessa riittää runsaat 3 800 kappaletta. Näistä ruuduista 132 tutkittiin viime kesänä erittäin hyvällä ja 109 hyvällä tarkkuudella. 250 ruutua on tutkittu tyydyttävästi.
"Tällä menolla näyttää ihan hyvältä", ynnää koordinaattori Timo Pakkala Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Havaintoja on kertynyt 3 049 ruudulta, joskin niistä vajaalta 2 000 toistaiseksi vain satunnaistietoja.
Lintuatlas on järjestyksessään jo kolmas, aiemmat vastaavat kartoitukset tehtiin 1974-79 ja 1986-89. Kolmas atlas ulottuu vuosille 2006-2010.
Molemmissa aiemmissa tutkimuksissa erittäin hyvin tutkittuja ruutuja kertyi viitisensataa, samoin hyvin tutkittuja. Viime kesän tahti on siis ollut vähintään yhtä hyvä kuin aikaisemmissa kartoituksissa.
Ensimmäistä kertaa atlashavainnot on voinut palauttaa internetin kautta.
"Kaksi kolmasosaa, ehkä jopa kolme neljäsosaa, lintuharrastajien havainnoista on palautettu netin kautta", Pakkala kiittelee.
Tämä vähentää työtä museossa, kun perinteisten paperilomakkeiden tallentamisen vaiva vähenee.
Suurempi hyöty netin käytöstä tulee kuitenkin siitä, että museon sivuille päivittyneet tulokset ovat auttaneet lintuharrastajia suuntaamaan retkensä vielä tutkimattomille ruuduille.
"Ensin kartoitetaan alueita, joilla asuu paljon harrastajia", Pakkala tietää.
Reaaliaikaisten karttojen saatavuus auttoi kuitenkin selvästi ohjaamaan kartoittajia katvealueille, kun kartoitus eteni ja kotinurkkien linnusto oli tutkittu.
Paperilomakkeille kirjattuja havaintoja on tallennettu syksyn mittaan museolla. Pakkalan mukaan tietokannasta puuttuu vielä rengastusaineistoja ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen laskenta-aineistoja, lähinnä vesilintulaskentoja.
Pakkala odottaa vielä harrastajienkin havaintoja saapuvan jonkin verran. "Moni kokoaa havaintojaan vasta vuoden lopussa."
"Oulun seudulla atlaskartoitus on lähtenyt aika hyvin käyntiin", Pakkala kehuu. Oulun ja etenkin Raahen ympäristössä onkin silmiinpistävän paljon erinomaisesti tai hyvin tutkittuja ruutuja. Muita erinomaisesti selvitettyjä alueita on muun muassa Uudellamaalla, Kanta- ja Päijät-Hämeessä ja Kymenlaaksossa.
Pakkalan mukaan kartoituksessa toivotaan tasaista kattavuutta. "Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asutut alueet ovat atlaksen kannalta haastavimpia."
Syrjäseuduille pyritään järjestämään autokuntia atlasretkille. Myös lintutieteellisillä yhdistyksillä on nimettyjä atlasvastaavia, jotka ohjaavat retkeilyä huonosti tutkituille seuduille.
Edellisestä atlaksesta on kulunut jo parikymmentä vuotta, ja monelle lintu- ja luontoharrastajalle atlaskartoitus on uusi tuttavuus. Pakkala arvelee sinällään helpon laskentamenetelmän vaativan ensikertalaisilta hieman totuttelua. Kokemuksen nyt kartuttua laskennan voi kuitenkin odottaa sujuvan tulevina vuosina entistäkin ripeämmin.