Kuusitoistavuotiaat Jenni ja Marjo ovat olleet Oulun yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrisella osastolla jo vuoden alusta lähtien ja suorittavat samalla kesken jäänyttä yhdeksättä luokkaa sairaalakoulussa. Molemmilla on takanaan rankkoja aikoja suljetulla osastolla, mutta nyt he uskaltavat haaveilla jo ulkomaailmaan pääsystä. Jenni ja Marjo kärsivät masennuksesta, mutta Marjolla on myös syömishäiriö.
Jenni oireili käyttäytymällä aggressiivisesti. "Jo seiskalla alkoi tulla kränää ja vaikeuksia opettajien kanssa. Rupesin lintsaamaan koulusta. Mieliala oli koko ajan matalalla, mutta meni aikaa ennen kuin tajusin olevani masentunut", Jenni kertoo.
Jennin käytös tulkittiin koulussa kapinointina ja lopulta hän istui jälki-istunnossa joka viikko. "Kukaan ei kysellyt minulta, mistä on kyse. Koulu sai myös vanhempani uskomaan, että kyse on vain tavallisesta kapinoinnista ja lintsaan tahallani. Tosiasiassa olin niin masentunut, että en jaksanut käydä koulua."
Kaverit kaikkosivat
Jennin kunto alkoi huonontua ja hänelle ilmantui sitkeä yskä. "Yskin koko kahdeksannen luokan ja yskää tutkittiin, mutta ei löydetty syytä. Lopulta psykiatrinen sairaanhoitaja tajusi sen olevan psykosomaattista." Jenni pantiin jonottamaan hoitopaikkaa psykiatriselle osastolle.
Marjokin ehti oireilla vuosia ennen kuin hän päätyi hengenvaarallisessa tilassa akuutille nuorisopsykiatrian osastolle.
Yhdeksännellä luokalla hän eristäytyi kavereistaan. "Olin ysillä aika yksin, välitunneillakin. Kenelläkään ei ollut pokkaa kysyä suoraan, mikä minulla on, vaikka selän takana puhuttiin."
Marjoa itketti usein, mutta hän kielsi ongelmansa. Hän haki kuitenkin lopulta itse apua kouluterveydenhoitajalta ja kävi psykologin juttusilla. "Viime joulukuussa vointini romahti ja päädyin akuuttiosastolle."
Molemmat harmittelevat sitä, että suurin osa kavereista on kaikonnut sairastumisen myötä ympäriltä. "Masentuneena ei jaksa pitää yhteyttä kavereihin, mutta kaikki eivät tätä ymmärrä. Myös se, että on ollut suljetulla osastolla, mielisairaalassa, pelottaa monia. Ennakkoluuloja on paljon", Marjo valittelee.
"Masentuneelle riittäisi, kun joku olisi läsnä eikä jättäisi yksin", Jenni lisää.
Tytöt toivovat, että koululla puututtaisiin herkemmin oppilaiden ongelmiin tai ylipäätään kyettäisiin tunnistamaan niitä. "Koulukiusaamisessa keskitytään usein pelkästään kiusattuun eikä aina havaita, että kiusaajalla itselläänkin on ongelma."
Tyttöjen mukaan osastopaikat ovat jatkuvasti täynnä. Jenni joutui odottamaan sairaalahoitoon pääsyään neljä kuukautta. Hän pitää aikaa turhan pitkänä.
Apua pitäisi saada heti
Psykiatrian ylilääkäri Kristian Läksy myöntää, että paikoille on kysyntää, mutta jonoja nuorisopsykiatriaan ei tällä hetkellä juuri ole. "Oulun tilanne on maan parhaimpia. Nuorilla hoitotakuu on kolme kuukautta ja se toteutuu meillä. Jonossakaan ketään ei jätetä ilman hoitoa. Kiireellisessä tilanteessa vuodeosastopaikka löytyy heti", hän vakuuttaa.
Nuorisopsykiatrian kaksi osastoa toimii tällä hetkellä Kontinkankaan sairaalan tiloissa. Tämän vuoksi osastoilla on nyt kolmen paikan vajaus joka päivä. Uudet tilat psykiatrian klinikan Värtön puoleisella alueella valmistunevat vuoden sisään.
Läksy huomauttaa, että kiireetöntä hoidon tarvetta ei mielenterveyspuolella olekaan. Hän ja palvelupäällikkö Kari Ruonala Oulun mielenterveystoimistosta kaipaavat matalan kynnyksen hoitopaikkoja. "Kun nuoresta tuntuu, että apua pitäisi saada, se pitäisi järjestää ilman mitään ajanvaraamistemppuilua. Muuten nuori voi jäädä jonnekin välille", Läksy varoittaa.
Kun kouluterveydenhuollossa ja terveyskeskuksissa kärsitään resurssiongelmista, ei lievästi oireileville kyetä tarjoamaan juuri minkäänlaista hoitoa.