Liminganlahden suojelualueelle kaavaillut metsästysrajoitukset saivat keskiviikkoiltana tylyn tuomion paikallisilta maanomistajilta ja metsästäjiltä.
Limingan luontokeskukseen vihelletty isäntäjoukko ei ymmärrä, miksi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus haluaa vyöryttää metsästysrajoituksia sellaisille alueille, joilla vesilintujen metsästyksellä on vuosisatojen perinteet. "Ja metsästyksestä huolimatta linnuista ei ole ollut eikä tule olemaan pulaa", totesi Metsästäjaliiton Oulun piirin lumijokinen puheenjohtaja Sirkka Kyrö ennen varsinaisen tilaisuuden alkua.
Kyrö ei hyväksy sitä, että alueen ihmisiltä yritetään viedä suojelun varjolla ja puoli-ilmaiseksi ikiaikaiset metsästysmaat, joille ei löydy korvaavia vaihtoehtoja.
Mitään lopullisia ratkaisuja keskiviikkoilta ei rauhoituskiistaan tuonut. Keskusteluyhteys viranomaisiin koettiin kuitenkin jo sinänsä tärkeäksi. Kuultavana paikalla oli suunnittelija Jarmo Pessa ympäristökeskuksesta.
Pessan sanoma oli, että Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tavoitteena on edelleen rauhoittaa metsästykseltä noin
3 000 hehtaaria suojelualueita, eli noin kolmannes Liminganlahden lintuvesiohjelmaan ja Naturaan sisältyvästä alueesta. Rauhoitus kattaa tällä hetkellä jo noin 1 000 hehtaaria.
Paikallisten maanomistajien mielestä tavoite on ylimitoitettu ja ylittää jo nyt ympäristökeskuksen omat alkuperäiset tavoitteet.
Luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen torjuu kuitenkin ajatuksen, että ympäristökeskus olisi vyöryttämässä koko Liminganlahtea metsästyskiellon piiriin.
"Rajoituksista ja rauhoituksista neuvotellaan, ja ne on tarkoitus toteuttaa vain tärkeimmillä alueilla. Neuvottelut on tarkoitus saada päätökseen vuoden kuluessa", Kaakinen sanoo.
Limingan Virkkulan ja Rantakylän jakokuntien kanssa päätökset on jo tehty. Niiden alueilla vesilintujen metsästys on kielletty. Oulunsalon jakokunnan kanssa tehty päätös kieltää metsästyksen Akionlahdella.
Neuvotteluja käydään parhaillaan Isoniityn lohkokunnan sekä Lumijoen Hirvasniemen ja Lapinniemen jakokuntien kanssa.
Ympäristökeskuksen tavoitteena on toteuttaa alueiden rauhoitus neuvotellen, mutta pakkolunastuksiakaan ei ole suljettu pois. Jo sovittu, runsaan 1 000 hehtaarin rauhoitus on maksanut valtiolle noin 350 000 euroa.
Kestää metsästyksen
Liminganlahden ympäristön metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten yhteistä neuvottelukuntaa vetävä talouspäällikkö SeppoPietilä arvostelee ympäristökeskusta omavaltaisuudesta ja sanelusta metsästyskieltoalueiden suunnittelussa ja määrittelyssä.
"Naturan määräykset eivät kiellä metsästystä, eikä kieltoa ole edellyttänyt myöskään valtioneuvosto omassa päätöksessään. Ympäristökeskus on ollut tässä aloitteellinen ja touhuaa omiaan", Pietilä sanoo.
Hänen mielestään mitkään tutkimukset eivät todista, että metsästys olisi uhka Liminganlahden vesilinnustolle. Metsästyksellä on alueella vuosisatojen perinteet.
Pietilä sanoo, että ennen suojelua Liminganlahdella ammuttiin vuosittain yli 4 000 sorsaa. Suojelun ja lyijyhaulikiellon jälkeen määrä on pudonnut noin 3 000:een. Jahtiin osallistui viime syksynä runsaat 1 800 metsästäjää, joista puolet paikallisia.
"Hyvin järjestetty ja säädelty metsästys ei ole uhka linnustolle", Pietilä sanoo.
Arvokas lahti
Pietilä muistuttaa, että Lumijoen metsästysyhdistys on rauhoittanut vapaaehtoisesti ja korvauksetta Lamunkarin noin 500 hehtaarin alueen. "Linnuille se kelpaa, mutta ei ympäristökeskukselle."
Oulun riistanhoitopiirin päällikkö Keijo Kapiainen sanoo ymmärtävänsä sekä metsästäjiä että rauhoitusalueita alueelle vaativia ympäristöviranomaisia.
"Liminganlahti on listattu kansainvälisessä vesilintualueluokituksessa sen verran korkealle, että myös metsästäjien tulisi hyväksyä rauhoitusalueiden tarve", hän sanoo.
Kapiaisen mielestä rauhoitusaluista voi olla metsästykselle jopa etua."Ne pitkittävät muuttoa ja lisäävät kannan tuottoa", hän sanoo.
Ympäristökeskukselta Kapiainen odottaa avoimuutta. "Ilman sitä erilaisten intressien yhteen sovittaminen voi olla mutkikasta", hän sanoo.