Sisustusmuoti loihtii tänä kesänä kodeista puutarhoja: kankaat ja tapetit versovat ja kukoistavat. Kuvioköynnökset ja ilmaversoiset kasvit kiipeilevät verhoissa, pöydillä ja tyynyillä.
Naapurimaassa Ruotsissa tämä johtuu osin luonnontutkijan, kukkaiskuninkaan ja Upsalan uuden Aatamin Carl von Linnén 300-vuotisjuhlavuodesta.
Niin ainakin sisustuslehdissä väitetään.
Linné on nyt tapetilla - ja tapetissa. Vähintään yksi naapurissa myynnissä oleva kuviomalli on suora jäljitelmä Linnén perheen kesäasunnon ja maatilan Hammarbyn alakerran siniharmaakukkaisesta tapetista.
Mutta hämmästyttävän vähän design ja tekstiilisuunnittelijat ovat jatkojalostaneet ja hyödyntäneet Linnén ideoita ja jäämistöä, vaikka kasvitieteilijä itse suorastaan tyrkyttää kehiteltäviä artefakteja, jotka voisivat kiinnostaa myös suurta yleisöä ja turisteja.
Naama suklaassa
Linné keksi tapetoida Hammarbyn työhuoneensa seinät viihtyisästi tieteellisillä kasvipiirroksilla. Lattiasta kattoon viheriöivät mimosat ja keisarinkruunut ovat John Millerin ja Richard Lancaken piirtämiä. Tätä ideaa ei ole pantu kierrätykseen.
Sen sijaan kaksi hollantilaisen kasvitieteilijän Johannes Burmanin piirtämistä länsi-intialaisen flooran kasvikuvista on päässyt mustavalkoisina kuva-aiheina museossa myytäviin servetteihin.
Linné tilasi itselleen sievän teeastiaston Kiinasta. Koristeena on hänen nimikkokukkansa vanamo eli Linnea borealis. Kannu ja pari kuppia on esillä lasivitriinissä Hammarbyssä. Kukaan keraamikko ja mikään turistimyymälä ei ole inspiroitunut tarjoamaan matkustavaisille vastaavanlaisia.
Vanamo on kelpuutettu Ruotsinmaalla postikorttiin ja Linné itse sadan kruunun seteliin. Eliöiden luokitteluopin isän ja kasvien seksuaalisysteemin keksijän naama loistaa myös maukkaissa suklaapaloissa.
Puutarhat ovat inspiroineet rajusti esimerkiksi värien ylipapittareksi tituleerattua brittiläistä sisutuksen voimanaista ja Designers Guildin perustajaa Tricia Guildia.
Mutta ei hänkään ole luonut Linnén juhlavuoden mallistoa, vaikka tiedemiehen leski Sara Elisabeth Moraea möi mittavat kokoelmat nimenomaan Englantiin perustetulle tieteelliselle seuralle, Linnaean Societylle.