Suomen olosuhteissa satumaisen rikkaasta Björn Wahlroosista on monta mielipidettä. Wahlroos on muuttunut lähes eeppiseksi hahmoksi. Häntä joko ylistetään tai kirotaan.
Nykyään valikoidusti, mutta värikkäästi julkisuudessa esiintyvä sanavalmis pankkiiri käy yleensä lavalla räväyttämässä mielipiteensä ja poistuu takavasemmalle seuraamaan, minkälainen tappelu syntyy.
Totuudenlaukoja on kiinnostunut keskustelusta, mutta ei välttämättä vuoropuhelusta.
Kun miettii, kuka ja mikä Wahlroos on, niin ensimmäiseksi muistuu mieleen uutispätkä, jossa nykerönenäinen finninaama sopertaa kommunismin autuudesta. Tai suuret silmälasit ja hassu hattu Ruotsin kuninkaan jahtiseurueessa.
Ymmärtämätön katselija tirskahteli näkyä, jossa Wahlroos kulki kuninkaan rinnalla apilankukanvärisissä farkuissa ja sinisessä klubitakissa.
Väliin mahtuu puheita ja haastatteluja, joissa on suitsutettu oikeistoliberalismia ja esitetty raflaavia mielipiteitä köyhistä ja vähän muistakin. Pisteenä iin päälle ylelliset 60-vuotisjuhlat valikoidulle jetsetille Nizzassa.
Tampereen yliopiston vierailevana professorina toimiva Tuomo Pietiläinen on työryhmänsä kanssa koostanut elämäkerran Wahlroosista. Tutkivaan journalismiin perustuva reportaasityyppinen kirja kartoittaa ihmelapsen elämänkaaren ansiokkaasti lapsuudesta tähän päivään.
Päähenkilö ei ole osallistunut kirjan tekemiseen. Tässä vaiheessa se ei haittaa tahtia, päinvastoin.
Lyhyesti. Lapsuus juopon isän varjossa, hurjat teinivuodet, agitaattori, kapinointi, koulunkäynnin katkeaminen, paluu opintojen pariin, Hanken, avioliitto, armeija, ero, uusi avioliitto, lapset, väitöskirja, professori, Yhdysvallat, pankkiura ja kartanoelämä.
Listaa voi jatkaa loputtomiin. Superälykäs, innostava opettaja, määrätietoisesti verkostoituva, armottoman kova neuvottelija, eteenpäin pyrkivä, öykkäri, palkitseva, antelias, harkitseva, varovainen. Tavallinen perheenisä, joka hakee lapset tarhasta ja leikkii palapelejä.
Entiset alaiset ja ystävät kertovat ristiriitaisesta ja ylimielisestä ruhtinaasta, joka ei siedä ympärillään tyhmiä ihmisiä ja sanoo pahasti. Kurkku suorana huutava esimies, joka jakelee potkuja sinne tänne. Armeijamaista komentoa ja komentoketjua käyttävä despootti.
Toisaalta omasta tiimistään huolehtiva ja tilaa antava esimies, joka poikkeustapauksissa jopa muuttaa mielipiteensä. Mies, joka haistaa rahantekomahdollisuudet ja muuttaa kullaksi kaiken mihin koskee.
Pankkiuralla on auttanut ylivertainen osaaminen, seurapiiritaidot, kiihkeä halu edetä, häikäilemättömyys ja tilannetaju.
Haitaksi ei ole ollut syntyminen ankkalammikon parhaisiin piireihin, riittävä röyhkeys ja jo partiosta alkanut hyvä veli -verkosto. Tarvittaessa vanha kaveri ja tukija on löytynyt aina sopivasta paikasta.
Wahlroosin elämäkerran myötä tulee kerrattua Suomen viime vuosikymmenten taloushistoria ja erityisesti pankkimaailman raju murros fuusioineen ja toimialamuutoksineen. Vauhti on ollut nopea, jotkut rikastuivat, jotkut köyhtyivät. Wahlroos rikastui joka kierroksella.
Wahlroosin elämäntarinassa on kaikki kiehtovan jatkokertomuksen ainekset. Kyse voisi olla sadusta, ellei se olisi totta.
Historiallisessa kaariutriomaisessa romaanissa näkökulman voisi muuttaa ja nostaa päähenkilöksi Saaran, kauniin ja siveän papintyttären Savosta, joka lempeydellään ja rakkaudellaan valloittaa kopean ja julman linnanherran sydämen.
Linnanrouva voisi marssittaa Åminnen kartanon läpi juhlat arvovieraineen, perhetapaamiset, merkkihenkilöt, koirat ja lapsenlapset. Kertomuksesta voisi saada Hovimäki-tyyppisen tv-sarjan. Eli jatkoa odotellessa.