Sunnuntailapsista sanotaan, että he ovat rakastettavia, aurinkoisia ja hyviä ihmisiä.
Sunnuntailapsista sanotaan myös, että heidän psyykeensä voi sisältää harhoja kaikkivoipuudesta. Narsistiset itsetunto-ongelmat tulevat usein dramaattisesti esiin.
Jälkimmäiseen on helpompi uskoa, kun ajattelee sunnuntaina syntynyttä Juha Valjakkalaa, kolmoismurhaajaa. Sunnuntailapsi-termiä on silti vaikea pitää synonyyminä elinkautisvangille.
Varsinainen sunnuntailapsen maanantaikappale.
Sekin on jo tarpeeksi vaikea ymmärtää, että Juha Valjakkala on joskus ollut lapsi.
Hänen on täytynyt leikkiä puisilla leluilla ikkunattoman huoneen nurkassa ja lyödä usein varpaansa kynnykseen. Elänyt vedellä ja leivällä.
Valjakkala on muuttanut nimeään useasti, koska hän itsekkäästi on niin halunnut. Alkuperäinen Juha-etunimi merkitsee mutkien kautta Jumala on armollinen.
Juhani Aho kirjoitti Juha-nimisen kirjan. Se kertoo kolmiodraamasta. Yhtäläisyyksiä löytyy muitakin: myös Juhani Aho on muuttanut nimensä. Hän oli 46 vuoden ajan Johannes Brofeldt.
Ahon ansioluettelosta löytyy lisäksi kirja nimeltä Tuomio. Valjakkalalla tuomioita on useita.
"Hänessä oli jotakin epäinhimillisen karua ja julmaa, mutta hän valloitti maailman kirkkain asein: tahdollaan, jossa oli yliluonnollista voimaa", kirjoitti puolestaan aikanaan Martti Jukola.
Onko sanojen kohde Juha Valjakkala?
Ei vaan yhdeksänkertainen kultamies Paavo Nurmi, joka on syntynyt myös levottoman, villin ja vapaan Kaksosen merkissä, 13. päivänä kesäkuuta.
Aivan kuten kolminkertainen murhamies Valjakkalakin. Vuosi vain on eri.
Juutalainen filosofi Martin Buber henkäisi viimeisen kerran samana päivänä, kun Valjakkaloilla iloittiin perhetapahtuman johdosta. Terve poikalapsi, joka sai myöhemmin ristiäisissä nimen Juha, kiljaisi silloin ensimmäisen kerran.
Juutalaisvainojen aikaan eläneen Buberin filosofia kiteytyi inhimillisiin Minä-Sinä- ja Minä-Se -suhteisiin. Ruotsalaisvainojen aikaan eläneen Valjakkalan filosofia on epäinhimillisempi: Minä-suhde.
Murhaaja ajattelee aina vain itseään.
Oikeus tuomitsi Oklahoman pommimiehen Timothy McVeigh´n kuolemaan samana päivänä, kun Valjakkala vietti 32-vuotissyntymäpäiväänsä kakkua lusien - jälleen yhden pakoyrityksen jälkeen.
Sunnuntailapsi haluaa paistatella suosion valossa. Siihen voi pyrkiä vaikka karkaamalla suljetusta vankilasta niin useasti, että pääsee vartioimattomaan avovankilaan.
Armahdustakin voi paeta.
Viime keskiviikkona Ruotsin teksti-tv kertoi toisena pääuutisenaan, että Valjakkalan pako jatkuu. Tapaus-Valjakkalasta löytyi vielä kolme lisäsivua taustamateriaalia.
Suomen teksti-tv oli piilottanut pakoasiat lyhyesti-osuuden alasivulle. Ymmärrettävää: paon piti olla lyhyesti ohi ja sitä paitsi suuntautua Ruotsiin.
Ruotsi ei ole koskaan pelännyt Suomen 490 000-päistä armeijaa niin paljon kuin tätä yhtä miestä.
Suomen itsenäisyyspäivänä linnan juhlissa asiaa ei muistella. Siellä separoidaan taas tasavallan kerma. Linnakundin juhlat ovat toisaalla.
Hänen elämäkertansa otsikko on jo valmiina: Jumala armahtaa, minä en.