Ei voi olla totta! Kokonainen kylä täynnä Kastelleja!
Joka-ainoassa postilaatikossa tuntuu lukevan Kastelli, mikä ei lainkaan helpota etsintöjä, jos yrittää etsiä kirjailija Kerttu Kastellia.
Mutta on täällä muitakin viittoja. Tälle tielle on helppo kääntyä, jos näkee päätien varressa liikennemerkin, jossa on teksti: Kastellin Linnanrauniot ja tekstin yläpuolella komeilee hannunvaakuna. Kastellien postilaatikkojen keskellä kylätiellä sojottaa vielä mustapohjainen tienviitta, joka ohjaa itse linnanraunioille.
Kysymys ei ole suinkaan Oulun kaupungin varhaisimpaan historiaan liittyneestä Kastellin linnasta, joka raunioineen kummittelee myös Oulujokivarren nimistössä ja on taas noussut ajankohtaiseksi, kun Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlat lähestyvät.
Ei, tämä ei ole todellakaan sama Kastellin linna, vaan kysymys on huomattavasti Oulun Kastellia varhaisempana pidetystä Kastellista, joka sijaitsee entisen Pattijoen kunnan Ylipään Kastellinperällä.
Selkeästi komein
ja edustavin
"Tästä on monta olettamusta", kertoo Nivalasta Kastellinperälle vuosikymmeniä sitten emännäksi naitu Kerttu Urpela, joka on suurimman osan yli 80-vuotisesta elämästään tunnettu Kerttu Kastellina. Hänen kuten naapurustonkin sukunimi on peräisin vieressä sijaitsevasta salaperäisestä linnasta, varsinaisesta castellumista. "Kastelli on ollut monen manttaalin talo", Kerttu Kastelli valistaa kylän historiaa.
Kylän tuntumassa, Linnakankaalla sijaitseva kivimuodostelma on koko Pohjanmaan suurin ns. jättiläisten linna tai jätinkirkko. Se voi olla peräisin jopa 3000-luvulta ennen ajanlaskumme alkua. Tällaista valistusta löytyy mm. Raahen matkailuun liittyviltä nettisivuilta. Sen sijaan aiheesta viime vuoden marraskuussa Oulun yliopistossa väitellyt Jari Okkonen ottaisi tuosta 3000 vuodesta 500 vuotta pois.
"Tiukasti ottaen Kastelli ei ole suurin. Mutta se on selkeästi komein ja edustavin ja sen vallirakenteet ovat selvät. Siinä on ollut muutakin toimintaa", sanoo Okkonen, joka on ollut mukana tämän vuosituhannen alkupuolen tutkimuksissa Kastellin linnanraunioilla.
Okkosen väitöskirja on nimeltään Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä - Pohjanmaan muinaistenkivirakennelmien arkeologiaa. Hän sanoo, ettei hänen väitöskirjaan tutkimiensa kivirakennelmien yhteydessä löytynyt muualta Kastelli-nimeä, vaikka maallikko voikin epäillä Oulun ja Raahen kastellien perusteella, että kastelli on yleinenkin sana.
"Kastellin linnanraunioita yritettiin Suomen ehdokkaaksi maailmanperintölistalle - eikä se ehdokkuus ole vieläkään poissuljettu", Okkonen paljastaa.
Raahen omat nettisivut muistuttavat, että paikka on voinut olla poroerotus- ja merkitsemispaikka, poronlypsyaita tai hylkeenpyytäjien turvapaikka. Myöhemmin linna lienee toiminut pirkkalaisten kauppa- ja suojapaikkana, mahdollisesti myös uhripaikkana.
Samoin kuin Kerttu Kastellikin muistelee, kertovat nettisivut, että kaivauksissa on löytynyt iskukiviä ja nuolenpäitä.
Kivikehän lähettyvillä on yhtenäinen kivikasojen ja kuoppien ketju, joita ei nyt lumen alta kannata ruveta etsiskelemään. Suurin kuoppa kaikista on kahdeksan metrin levyinen ja kahden metrin syvyinen. Kuopista epäillään, että ne on tehty saaliin säilytystä varten. Monien eri olettamusten joukossa on myös sellainen, että Pähkinäsaaren rauhan raja olisi kulkenut tätä kautta, mutta tämä ei ole saanut yleistä kannatusta tutkijapiireissä.
Alue liittyy kuitenkin sodankäynteihin, sillä muutamat paikannimet kuten Pikkupirtinkangas, Piilolankangas ja Pikkupirtinsuo ovat sellaisia, jotka viittaavat akateemikko Kustaa Vilkunan mukaan piilopirtteihin, Kerttu Kastelli kertoo.
Linnan kivistä
tehtiin navetoita
"Aikanaan näistä kivistä tehtiin navetoita", Kerttu Kastelli muistelee. Ne olivat sellaisia miehenkannannaisia, hän lainaa kivien kokoarvioissa akateemikko Kustaa Vilkunan sanoja. Linnan ympärillä olevia kuoppia kirjailija Kastelli nimittää peurankuopiksi.
Kerttu Kastellin 1880-luvulla syntynyt appi Matti Kastelli kertoi aikanaan miniälleen, että Kastellin linnassa näkyi kaikkiin pääilmansuuntiin aukko kuhunkin. "Pappa muisteli, että niissä oli ollut puurakennelmien jäännöksiä."
Hän on kuullut myös vanhoja linnaan liittyviä tarinoita kuten senkin, miten lähellä olevaan Linnalan taloon - sellainenkin täällä on kaikkien Kastellien keskellä - tuli kaksi outoa köyryssä seisovaa pitkää miestä. He kysyivät, onko talossa nähty kahta "veenkarvasta" hevosta. Niillä miehillä oli ollut mukanaan hopeanväriset suitset.
Kun talonväki kysyi, mistä he olivat kotoisin, he olivat nyökäyttäneet päätään raunioihin päin ja sanoneet olevansa linnan poikia.
Entäpä sitten se toinen juttu torppari-Vapusta, joka yritti polkua pitkin lähteä hakemaan syytinkiviinoja Tuohinosta! Metsäpolkua kutsuttiinkin viinapoluksi kuten sitä kutsutaan vielä tänä päivänäkin
"Mutta jättiläinen makasi jalat koukussa linnanraunioilla ja pani aina jalkansa eteen, kun Vappu yritti mennä polkua pitkin sitä syytinkiviinaa hakemaan. Lopuksi Vapun piti palata takaisin, ja syytinkiviinat jäivät hakematta sillä kertaa." Kerttu Kastellin ikioma tulkinta onkin, että tuo jättiläinen oli varhainen raittiuskasvattaja.
Fil.tri Jari Okkonen puolestaan kutsuu tällaisia tarinoita, joita Kerttu Kastelli on tallettanut, kiertotarinoiksi. Häntä vastaan ne eivät olleet aikaisemmin tulleet.
Sen sijaan Okkoselle on kerrottu, miten alueella aikaisemmin järjestettiin tansseja.