Hovioikeuteen asti edennyt kiista taiteilija-asuntojen vuokrista olikin vasta ensimmäisen osa kädenväännössä, jota käydään Oulun Pikisaaren luonteesta. Jos aiemman riidan aiheena oli se, mikä on kohtuullinen vuokrankorotus peruskorjatussa asunnossa.
Nyt pelissä on koko alueen identiteetti ja asema taiteilijoiden työskentely-ympäristönä. Jos kaupunki panee Pikisaaren puutalot teknisen lautakunnan lausunnon mukaisesti myyntiin, alueen luonne suurella todennäköisyydellä muuttuu nykyisestä olennaisesti.
Kaupungilla on Pikisaaren ateljeeasuntojen omistajana oikeus kunnostaa taloja tai olla kunnostamatta niitä, säilyttää ne omistuksessaan tai myydä ne. Kaupunkilaisilla ja erityisesti Pikisaaren taiteilijoilla on puolestaan oikeus odottaa johdonmukaista päätöksentekoa, jossa tänään otetaan huomioon myös se, millaisia periaateratkaisuja on eilen tehty.
Kaupunki on luonut ja ylläpitänyt Pikisaaressa käsityön ja taiteilijoiden yhteisöä yli 20 vuoden ajan. Sen takia oli täysin kohtuutonta, että kauaskantoinen ehdotus saaren vakiintuneen luonteen olennaiseksi muutokseksi livahti virallisiin papereihin yht`äkkiä muutaman viranhaltijan työpöydältä. Näin iso asia pitää valmistella kunnolla ja siitä on käytävä julkinen periaatekeskustelu.
Myös ajoitus oli mahdollisimman huono. Kaukana ei ole vaikutelma, että tekninen keskus haluaa vain päästä eroon "hankalista" vuokralaisista katsomatta ympärilleen. Siinä sivussa se taisi antaa kuoliniskun Oulun kulttuuripääkaupunkihakemukselle. Eikö kaupungin oikea käsi tiedä, mitä vasen tekee?