Lind­hol­min klas­si­kois­sa rämisee dobro

Levyllisen dobro-kitaralla soitettua juurimusiikkia viime vuonna julkaissut Dave Lindholm tunnustaa, että rämisevän teräksisesti ja hontelosti kaikuvan dobron soittaminen vaatii soittajalta taitoa käsitellä instrumenttia niin hellästi kuin kovakouraisestikin.

Dave Lindholmin Oulun keikalla kuullaan myös hänen ensimmäisten levyjensä vahvasti Bob Dylan -vaikutteisia hittejä.
Dave Lindholmin Oulun keikalla kuullaan myös hänen ensimmäisten levyjensä vahvasti Bob Dylan -vaikutteisia hittejä.

Levyllisen dobro-kitaralla soitettua juurimusiikkia viime vuonna julkaissut Dave Lindholm tunnustaa, että rämisevän teräksisesti ja hontelosti kaikuvan dobron soittaminen vaatii soittajalta taitoa käsitellä instrumenttia niin hellästi kuin kovakouraisestikin.

"Dobro on oikeasti ainoa soitin, jota oppii soittamaan rämpyttämällä", piakkoin neljä vuosikymmentä hienoja lauluja työstänyt tamperelaistunut lauluntekijä tiivistää.

Vain harvat suomalaiskitaristit ovat tutustuneet dobron saloihin. Lindholm uskoo, että monelle soittajalle se on enemmänkin asunnon tai treenikämpän seinälle nostettu koriste kuin työkalu.

"Dobron soittotekniikkaa ei päivässä opi kukaan", Lindholm uskoo.

Omiksi suuriksi muusikkoesikuvikseen kitaristi nostaa yhä Bob Dylanin sekä 1960-luvun lopulla uransa aloittaneet sähkökitaroinnin pioneerit Eric Claptonin, Jeff Beckin ja Pete Townshendin sekä Jimi Hendrixin.

Trubaduurikeikkoja Lindholm tekee kausittain. Hän kertoo ottavansa uuteen settiin aina pari sellaista kappaletta, jota ei ole aikaisemmilla kiertueillaan soittanut. Tämän kesän keikoilla hän lupaa soittaa niin uransa alkuaikojen hittejä kuin tuoretta dobrolevylle viime vuonna työstettyä materiaalia.

Lindholm on soittanut uransa aikana yhteensä liki kuudellakymmenellä soolo- ja bändilevyllä.

"En osaa kaikkia vanhoja biisejäni ulkoa. Vaikka osaisinkin ne soittaa, en muista tekstejä. En muutenkaan mieti menneitä", hän tunnustaa.

Lindholmin musiikin kirjo on laaja. 1970-luvun puolessa välissä lyhyen aikaa toimineessa Rock´n´ roll Bandissa hän rytyytti liukasta bluesrockia.

Kun Lindholm vuonna 1972 julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa Iso "Kynä" Lindholm, julistettiin hänet monissa suomalaisissa rocklehdiksi suomalaisen rockin uudeksi messiaaksi, Dylanin kaltaisten protestilaulajien härmäläiseksi inkarnaatioksi.

"Kyllä alkupään juttuni olivat puhtaasti poliittisia ja kantaaottavia lauluja, mutta sitten ne siirtyivät yksilötasolle, mikä loppujen lopuksi pelasti urani."

Suomalainen rock oli vuonna 1972 aikaan vielä lapsenkengissään. Hurriganes ei vielä ollut julkaissut ensimmäistä levyään, ja Wigwamin Nuclear Nightclub -levyllä tehtyä läpimurtoa kansainvälisiin rock-piireihin saatiin odottaa vielä pari vuotta.

Lindholm muistelee, että 1970-luvun alussa rokkarina pidettiin liki jokaista vastaantulijaa, jolla oli pitkä tukka.

"Ihmisten jumittuneet asenteet olivat uraa aloittaessani se juttu, mitä vastaan laulujeni kautta siihen aikaan tappelin. Minulla oli tunne, että en todellakaan halunnut olla mikään suuri poptähti."

Dave Lindholm esiintyy perjantaina Oulussa ravintola Willisiassa ja lauantaina Raahen Night Club Ginassa.

Ilmoita asiavirheestä