Linda Laihorinteellä oli EM-altaaseen kaksi toivetta: Uimari olisi tyytyväinen, jos tulisi omia ennätyksiä eikä jäisi ihan viimeiseksi. Molemmat toiveet toteutuivat heti ensimmäisessä lajissa 200 metrin sekauinnissa.
Oulun Uimaseuran uimari oli aamun alkuerissä 23. Taululla komeilivat ennätyslukemat 2.20,39, ja taakse jäi viisi uimaria. "Ihan jees", oululainen hymyili. "Vaikka tuntuikin vähän raskaalta, mutta niinhän 200 metrin sekari tuppaa aina tuntumaan."
Kilpaurheilija ei olisi kilpaurheilija, ellei mieli tekisi aina vain parempaa. Ennätyslukemissa Laihorinnettä alkoi harmittaa lopussa olevat 39 sekunnin sadasosaa.
"Olisi ollut siistiä alittaa 2.20. Mutta olen minä hirveän tyytyväinen tähänkin."
Perjantaina Laihorinne ponkaisee altaaseen parantelemaan puolta lyhyemmän matkan ennätystään (1.04,69). Ohjelmassa on myös vapaauintiviesti. Kohti uusia haasteita on helppo mennä, kun arvokisojen ensimmäinen startti on takana. Perhoset vatsanpohjasta on karisteltu matkoihinsa.
"Kummallista, mutta loppujen lopuksi ei edes jännittänyt paljoa. Kovimmat jännitykset taisivat jäädä kotiin Ouluun."
Jenni Niskala nousi altaasta erilaisella ilmeellä kuin Laihorinne. Uintiuran ensimmäinen arvokisastartti ei mennyt aivan niin kuin piti. Kemiläinen ui 100 metrin selkäuinnin alkuerissä ajan 1.03,90, jolla jäi kisassa 30:nneksi ja sekunnin omasta ennätyksestään. Taakse jäi kuitenkin viisi uimaria.
"Tosi huono", Niskala puuskahti.
"Tuntui alusta asti tosi pahalta. Ei ollut kivaa."
Ainakin osa alakanttiin menneestä uinnista voi laittaa alkutalven flunssa-aallon piikkiin. Se iski marraskuun puolivälissä myös Niskalaan. Kahden viikon kuumeilu vei terävyyttä mennessään.
"Viime viikon maanantaina pääsin takaisin altaaseen. Olisi minun pitänyt saada kunto vähän paremmalle mallille, ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun sairastelin kisojen alla."
Niskalalla on kolme päivää aikaa etsiä kadonnutta kuntoaan. Kemiläisen toinen laji, 200 metrin selkäuinti, on kisaohjelmassa sunnuntaina.