Vanhaa suomalaista lasia
Kuka muistaa vielä La Ritan, Koskenniskan panimon makean appelsiinilimonadin? Sen patenttikorkkinen pullo nostalgisine etiketteineen on nyt Pohjois-Pohjanmaan museon lasinäyttelyssä.
Tuo pullo on jo suomalaisen lasiteollisuuden historiaa ja keräilyesine, tuote Karhulan lasitehtaan vanhasta mallistosta. Koskenniskan virvoitusjuoma- ja oluttehdas puolestaan kuuluu oululaisen teollisuuden ja kaupan historiaan.
Näyttelyssä on pullo poikineen. Näyttely antaa hienosti tilaa aivan tavallisten pullojen historialle. On olutpulloja, vesipulloja, viinipulloja, viinapulloja, taskumatteja, lääkepulloja, mustepulloja ja hajuvesipulloja. Sekä tietenkin muhkeita, vihreitä mahapulloja ajalta ennen 1866, jolloin viinan kotipoltto oli sallittua. Keskiaikaisen pullomallin, keskeltä kapeamman, voi löytää ruotsalaisesta 1800-luvun säde- eli pulputuspullosta.
Ja jos on pulloja niin on myös juomalaseja ja pikareita, sokerikkoja ja kermakkoja, maitokannuja, lautasia, kulhoja ja niin edelleen. On yksilöllisesti epäsymmetristä puhallettua lasia, runsaskoristeista puristelasia sekä hionnalla, maalilla tai kultauksella taitavasti koristelua lasia.
Kolme pientä värillistä silmien huuhdelasia 1900-luvun alusta - kuin Kaj Franckin tuotannon varhaisia esikuvia - selvittivät Pohjois-Pohjanmaan museolle, mikä on sen omiin kokoelmiin kuuluvien vastaavien esineiden käyttötarkoitus.
Yhdellä hyllyllä pullojen keskellä on tyylikäs VR:n lasinen vesikarahvi hiottuine tunnuksineen. Vuosikymmeniä sitten se poistui makuuvaunuista - ilmeisesti museoiden ja keräilijöiden kokoelmiin.
Eräässä vitriinissä kimaltelee koristeellinen, puristelasinen sokerikko Onni Iittalan Kalvolan tehtaalta 1800-1900-lukujen vaihteesta. Se on mitä ilmeisimmin ollut nykyisen Mariskoolin esikuva.
Lasinkerääjän peruskysymyksiä on: Missä lasiesine on valmistettu ja milloin? Vanhat lasitehtaat tiedetään, mutta vain harvoin lasissa on kohokirjaimin tai kuvioin valmistajan tunnus. Tehtaiden asiakirjat sisältävät tuotemallistoja. Ne olivat 1900-luvun alkupuolelle saakka peräisin Ruotsista ja Keski-Euroopasta.
Lasitehtaiden työntekijätkin, erityisesti itsetietoiset ammattimiehet, lasinpuhaltajat, olivat kansainvälistä, maasta toiseen työpaikkaa vaihtavaa joukkoa.
Lasin väri kertoo lasimassan reseptistä, kemiallisesta koostumuksesta ja käytetyistä lisäaineista. Esimerkiksi vihreän aste riippuu rautaoksidien määrästä. Näyttelyssä on hieno ryhmä vaaleansinisiä, puhaltamalla valmistettuja lasiesineitä. Väri oli muodissa 1900-luvun alussa.
Suomessa lasinvalmistus alkoi jo 1680-luvulla, mutta laajemmassa määrin vasta 1740-luvulla Åvikissa. Olhavan Nybyn lasitehdas perustettiin Iihin 1782 ja Nuutajärven tehdas Urjalaan 1793.
1800-luku oli käyttö- ja talouslasin kasvun aikaa. Lasitehtaita perustettiin erityisesti eteläiseen Suomeen, lopetettiin ja fuusioitiin markkinoiden ehdoilla - aivan kuten nykyäänkin.
Salli Järvelän lasikokoelman vanhimmat esineet ovat 1700-luvun loppupuolelta. Suomesta tai Ruotsista, sitä ei ole voitu selvittää, eikä myöskään "lasipruukkia". Olhavan lasia kokoelmassa ei ole, mutta Nuutajärven kyllä, samoin Ariman, Viialan, Ryttylän ja Kumelan.
Kokoelma on monipuolinen katsaus vanhaan suomalaiseen käyttölasistoon. Sen perusteellisuutta täydentävät Pohjois-Pohjanmaan museon laatimat seinäketekstit lasiteollisuutemme historiasta. Iin Olhavassa valmistetun lasin lisääminen näyttelyyn on ollut suorastaan välttämättömyys.