Ei liene kirkonkylää, mistä ei löydy roskaruokaa kaupittelevaa kioskia. Roskaruuallahan tarkoitetaan suuhunpantavaa, joka sisältää paljon kaloreita, mutta vähän ravintoa. Sen sijaan sellaiset taajamia saa etsiä, missä sijaitsee oikeaa suomalaista perusruokaa tarjoavia ruokaloita.
Kasvavalla roskaruuan kulutuksella, mukaan lukien karamellit ja limonadit, nähdään suora yhteys ihmisten lihomiseen. On havahduttu, että tällä menolla kansa läskiintyy vauhdilla amerikkalaisiin mittoihin. Erityinen huoli koetaan lasten ja nuorten pulskistumisesta. Niin ikään siitä, että samasta syystä nuorten hampaiden kunnon hyvä kehitys on pysähtynyt.
Lihavista lapsista kasvaa lihavia aikuisia. Näin lihavuuteen liittyvien terveysriskien eli monien pitkäaikaissairauksien pohja rakentuu jo varsin varhaisessa vaiheessa. Aika näyttää, minkä sairastavuuspommin tämä kätkee sisälleen.
Vapaassa maassa jokainen saa tehdä, mitä lystää, kunhan ei vahingoita muita. Näin sanotaan ja toimitaan. Elintarviketeollisuus rakentaa kaloripommeja ja markkinoi niitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Kauppa käy ja kansa lihoo. Eikö tässä ole kyse jo toisten vahingoittamisesta; tietoisesta hallan aiheuttamisesta. Siksi kiistattomia roskaruuan vaikutukset ovat.
Terveystutkijat ovat heristelleet sormiaan varoituksen merkiksi jo pitkän tovin. Työn mukanaan tuoma kiire yhdessä tarkkaan aikataulutetun vapaa-ajan käytön kanssa houkuttelee ihmisiä suoriutumaan ruuanlaitosta mahdollisimman helpolla.
Nopeasti hankittava ja pikaisesti sormilla suuhun ahdettava kioskiruoka tarjoaa vastauksen paikasta toiseen kiitävän ihmisen ruuanlaitto-ongelmiin. Saapahan nälkää ainakin siirrettyä hieman tuonnemmaksi. Mutta tosiasiassa tällainen ateriointi johtaa vain jatkuvaan naposteluun.
Liikunnan vähentymistä pidetään ruokailumuutosten rinnalla syynä aikuisten lihomiseen. Samat tekijät vaikuttavat lasten lihavuuteen. Luonnostaan lapsi kyllä liikkuu. Nykyelossa peuhaaminen kartanolla korvautuu kuitenkin usein passiivisella television töllöttelyllä ja tietokoneen tuijottelulla.
Lasten ja nuorten ylipaino puhuttaa terveysoppineita kaikkialla Euroopassa. Aiheellisesti kysytäänkin, mikä on kenenkin vastuu. Alan teollisuus toimii niin kuin muukin teollisuus: se vastaa omistajilleen, että raha poikii. Ja yhteiskunnalle, että toiminta tapahtuu lakien mukaan.
Tuotanto on yksin teollisuuden käsissä. Jos teollisuus haluaa omaehtoisesti edistää terveyttä, mikään ei estä sitä kehittelemästä terveellisistä elintarvikkeista nyt muodissa olevaa roskaruokaa kovempaa tuotemerkkiä. Jos vapaaehtoista tietä ei päästä tuloksiin, lähestytään aikaa, jolloin ihmiset alkavat vaatia yhteiskunnalta otteita roskaruuan tuottamista vastaan. Onko se parempi?
Opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroos esitti hiljattain roskaruuan mainonnan kieltoa televisiossa aamu- ja iltapäivällä, jolloin lapset ovat yksin kotona. Sinänsä kaunis ajatus, mutta toimena täysin riittämätön. Asiassa ei päästä eteenpäin, ellei teollisuutta saada tuntemaan vastuutaan.
Lindroos voisi edistää terveellisiä ruokailutapoja nostamalla roskaruokakysymyksen keskusteluun koululaitoksessa. Mitään perusteluja ei ole sille, että myös kouluissa tarjoillaan roskaruokaa. Saatikka, että sallitaan karkki- ja limsa-automaatit. Kaiken kukkuraksi koululaiset pannaan vielä myymään karamelleja ja keksejä luokkaretkirahaston kartuttamiseksi. Näistä on päästä eroon heti.