Hollihaassa Rommakkokadun päässä sijaitsevan Limmin talon raunioiden kohtalo ei vielä ole selvinnyt. Huhtikuussa 2015 tuhopoltettujen rakennusten omistajaan ole saatu yhteyttä.
Oulun kaupungin rakennusvalvonta on jättänyt perikunnan asioita hoitaneelle oululaiselle asianajotoimistolle kehotuksia paikkojen siistimiseen.
Viimeksi kehotus palaneiden rakennusten siivoamisesta on jätetty kesäkuussa 2018 ja myöhemmin elokuussa myös selvityspyyntö siitä, miksi annettua kehotusta ei ole noudatettu.
Omistaja on tavoitettu kerran vuonna 2013. Nyt ongelmana on se, että ilmeisesti ulkomailla tällä hetkellä asuvaan omistajaan sen jälkeen ei ole saatu suoraa yhteyttä.
Oulun kaupungin rakennusvalvonnan johtaja Pekka Seppälä sanoo, että on oma työnsä saada yhteyttä omistajaan. Seppälä miettii yleisesti myös sitä, millaisiin toimenpiteisiin mahdollisesti ryhdytään, jos takana ei ole toimijaa, rahaa tai tahtotilaa, jolla asiakas itse ryhtyisi toimimaan.
Pakkokeinohan on sekin, jos kaupunki itse lähtee hoitamaan asiaa, jolloin kustannukset pyritään perimään omistajalta.
– On oma haasteensa, jos kaupunki lähtee itse tekemään. Ei muuta kuin maksaa sen ja toisessa vaiheessa etsii sille maksajaa. Ei se helppo yhtälö ole, mutta oikein ei myöskään ole se, että rakennukset lojuvat pitkään paikallaan, rumentavat ympäristöä ja voivat olla ympäristölleen vaarallisia, Seppälä miettii.
Tilanteessa kunta ottaa riskin, sillä jos kustannukset menevät ulosottoon, hallintovalitustiet ovat mahdollisia, muistuttaa Seppälä.
Hallinto-oikeudesta saadaan päätös siitä, että perintä on lain mukainen. Kun päätös on lainvoimainen, katsotaan löytyykö omistajalta rahaa.
Mutta tällaisiin toimiin Oulun kaupungin rakennusvalvonta on joskus joutunutkin. Esimerkiksi käy lähellä asutusta sijainneen Pohjola-opiston tilanne, jossa teetetyn työn kustannukset olivat 11 000–12 000 euroa.
– Kun ei suojauksia tehty, me teetimme suojauksen ja perimme rahat pois, kun asiaan saadaan hallinto-oikeuden päätös.
Yksittäinen viranhaltija voi tehdä rakennusten asianmukaisen ylläpidon suhteen kehotuksia, mutta hänellä ei ole valtuuksia pakkotoimiin. Maankäyttö- ja rakennuslain nojalla pakkotoimista päättää tarvittaessa rakennuslautakunta.
Rakennuslautakunta päättää uhkasakosta ja antaa sen maksamiselle päivämäärän. Mutta vaikka uhkasakkoa ei maksettaisi, se ei mene heti maksuun. Seuraavaksi pyydetään selvitystä siitä, miksi uhkasakkoa ei ole maksettu.
– Jos nämä toimet eivät tehoa, mennään teettämispuolelle eli kerromme omistajalle, että tällainen yritys on luvannut tehdä työn tähän hintaan. Usein on hyvin pitkässä kuusessa se, löytyykö omistajalta rahaa, Seppälä kertoo.
Ja uhkasakosta ei kunta pääse hyötymään, sillä sakot menevät valtiolle.
– Kunta tekee kovasti töitä, mutta ei saa uhkasakosta itse mitään hyötyä, Seppälä muistuttaa.
Kaleva ei tavoittanut asianajotoimiston edustajaa.
Puu-uus-renessanssinen talo ei ehtinyt suojelukohteeksi
Nahkuri Juho Limmi rakennutti rakennusmestari Jacob William Lillqvistin suunnitteleman, noin 200- neliöisen hirsitalon vuonna 1898.
Samana vuonna tontille rakennettiin myös yhtä suuri talousrakennus, jossa suunnitelman mukaan oli kolme suurta liiteriä ja kuusireikäinen makki.
Viimeiset asukkaat lähtivät talosta vuonna 2012.
Kalevan tietojen mukaan talo oli myös myynnissä vuosien varrella.
Museon rakennustutkijan Pasi Kovalaisen lausunnossa vuodelta 1998 myöhäistä puu-uusrenessanssia edustanutta rakennusta pidettiin kulttuurihistoriallisesti arvokkaana ja ehdottomasti suojelun arvoisena kokonaisuutena.
Päärakennus oli kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde, jossa korostuvat rakennushistoriaan, rakennustaiteeseen ja rakennuksen käyttöön liittyvät arvot.
Päärakennus oli tuolloin vielä hyvin säilynyt ja rakennus kunnoltaan hyvä.
Rommakkokadun päässä sijaitseva päärakennus tuhopoltettiin huhtikuun 14. päivä 2015.
Talousrakennus koki saman kohtalon pari päivää myöhemmin.
Juho Limmillä oli nahkatehdas aivan asuinrakennusta vastapäätä nykyisen Limminrannan puolella.
1920-luvulla Nuottasaaressa oli useita pieniä ja keskisuuria nahkatehtaita.
Osa alueen nykyisestä nimistöstä on peräisin tältä ajalta.