Kymmenen vuotta sitten Liminganlahden rantaniityt olivat hyvää vauhtia kasvamassa umpeen. Matalakasvuisista niityistä riippuvaisten vesi- ja rantalintujen elinmahdollisuudet heikkenivät ruovikon puristuksessa. Harvinaiset kasvilajit uhkasivat hävitä kilpailussa vahvemmilleen.
Nyt karja on palannut vuosikymmenten takaisille laitumilleen, ja niittotalkoot kokoavat taas väkeä. Äärimmäisen uhanalaisen etelänsuosirrin pesimäkanta on rantojen hoidon ansiosta kääntynyt nousuun ja pohjoinen kasvierikoisuus ruijanesikko saanut uutta jalansijaa.
Myönteisen kehityksen takana on Liminganlahden ja Hailuodon etelärannan lintuvesien suojeluun ja hoitoon keskittynyt hanke, jota Euroopan Unionin LIFE-rahasto tuki vuosina 1995-98.
Tuoreen arvioinnin mukaan Life-rahoitusta saaneista kunnostus- ja hoitohankkeista on ollut selvää hyötyä arvokkaiden kosteikkojen linnustolle ja muulle luonnolle. Liminganlahden ohella arvioitavana on ollut viisi muuta Suomen tärkeintä lintuvesialuetta.
Karja pitää niityt avoimina
Liminganlahden ja Hailuodon rantaniittyjä kunnostettiin Life-projektissa poistamalla ruovikkoa koneellisesti laajoilta alueilta. Mukaan valittiin kohteita, joita oli aikaisemmin laidunnettu ja jotka edustivat arvokkainta perinnemaisemaa.
"Peruskunnostuksella houkuteltiin karjankasvattajia aloittamaan laidunnus", kertoo Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen suunnittelija Jorma Pessa, joka toimi projektin koordinaattorina.
Karjankasvattajien kanssa pyrittiin tekemään mahdollisimman paljon rantaniittyjä koskevia hoitosopimuksia. Maatalouden erityisympäristötuki, jota ilman niittyjen pitkäjänteinen hoito ei olisi mahdollista, onkin saatu alueella tehokkaasti käyttöön.
"Noin puolet Suomen hoidetuista merenrantaniityistä on nykyään Liminganlahdella", Pessa mainitsee.
Koneellinen ruovikon niitto ei sopinut kaikille rannoille. Esimerkiksi uhanalaisen pohjansorsimon kasvupaikoilla turvauduttiin viikatetalkoisiin. Monilla järjestöillä on Liminganlahden rannoilla nykyään omia nimikkokohteita, joita ne niittävät talkootyönä.
Arvokkaiden lintuvesikohteiden saaminen suojelun piiriin oli rantojen kunnostuksen ohella projektin tärkeimpiä tavoitteita. Hankkeen aikana luonnonsuojelualueita perustettiin yhteensä 1 500 hehtaaria, ja sittemmin tavoitteessa on edetty lisää.
"Nyt Liminganlahdesta on suojeltu yli kaksi kolmasosaa", Pessa laskee.
Suojelualueiden perustamisesta huolimatta virkistyskäyttöä ei ole suurimmassa osassa Liminganlahtea juuri rajoitettu. Vesilintujen metsästys on kielletty tuhannen hehtaarin laajuisella yksityismaiden luonnonsuojelualueella, joka perustettiin Virkkulan ja Rantakylän alueelle Liminkaan vuonna 1998. Rauhoituksen jälkeen lintumäärät ovat kasvaneet seudulla huikeasti.
"Syysaikaan alueelle kerääntyy nykyään useita tuhansia vesilintuja", Pessa kertoo. "Rauhoituksella pyrittiin palauttamaan sorsien luonnollinen muuttorytmi, ja nyt linnut viipyvätkin jäiden tuloon asti."
Lisäksi Liminganlahden poikki Lumijoelta Oulunsaloon ulottuu metsästysrauhoitusalue, jonka metsästysseurat ovat vapaaehtoisesti perustaneet.
Kosteikkostrategiaa tarvitaan
Valtakunnallisen lintuvesien suojeluohjelman vahvistamisesta on kulunut yli 20 vuotta, jona aikana Suomen lintuvedet sekä linnusto ovat muuttuneet merkittävästi.
Kosteikkojen kunnostusta arvioinut asiantuntijaryhmä esittääkin kansallisen kosteikkostrategian laatimista. Strategiassa tulisi arvioida lintuvesien suojelun uhat, päivittää suojeluohjeet sekä määritellä hoidon, käytön ja seurannan periaatteet ja valtakunnalliset tavoitteet.
Lisäksi kunnostamiseksi tarvitaan rahoitusohjelma. "Lintuvesien hoito on tällä hetkellä ylivoimaisesti heikoimmin rahoitettuja luonnonsuojelun saroja."