Luxemburg sai painajaismaisen alun EU:n puheenjohtajana. Unioni ei pystynyt reagoimaan Aasian luonnonkatastrofiin tuoreeltaan juuri lainkaan.
Alle puolen miljoonan asukkaan vauras Luxemburg aloitti vuodenvaihteessa uuden, laajentuneen EU:n puheenjohtajana. Se on tuossa tehtävässä pieni mutta kokenut: kun Suomi valmistautuu pikku hiljaa toiseen puheenjohtajuuteensa, lilliputtivaltio Luxemburgilla tämä on jo yhdestoista kerta.
Rutiinia tarvitaankin, sillä kauden alun suunnitelmat olivat raunioina jo ennen kuin vuosi oli vaihtunut. Aasian tsunamin uhreiksi joutui paikallisen väestön ohella myös tuhansia EU-maiden kansalaisia.
Tuossa tilanteessa tarvittiin nopeaa toimintaa ja hyvää tiedonvälitystä, mutta unionista ei ollut auttamaan kummassakaan. Se ei ole millään tavoin Luxemburgin vika. Päinvastoin maa on tehnyt voitavansa, kutsunut ylimääräisen ulkoministeri- ja kehitysyhteistyöministerikokouksen koolle perjantaiksi ja lähettänyt pääministerinsä Jean-Claude Junckerin Jakartaan tuhoalueen maiden huippukokoukseen.
Unionialkaa vähitellen koordinoida toimintojaan, mutta se tapahtuu noin puolentoista viikon viiveellä itse tapahtumahetkestä. Siihen mennessä kaikki osalliset maat ovat jo hoitaneet kansalaisensa turvaan, YK alajärjestöineen puskee alueella töitä täysillä, ja Yhdysvaltain armeijan kalusto on täydessä käytössä hätäavun jaossa.
Juhlapyhät ja puheenjohtajuuden vaihdos sotkivat myös EU:n toimintaa, mutta kyse on myös siitä, että tämän parempaan ei unioni pysty - vaikka sen ilman muuta pitäisi.
Vähin, mitä pitäisi toivoa, on tiedon välittäminen hallitusten kesken. Nyt eri puolilla syytellään omaa hallitusta alun hitaasta reagoinnista. Jokainen maa näytti olleen vain omien, liian niukkojen tietolähteidensä varassa. On selvä puute, ettei EU:lla ole tällaisten tilanteiden varalta mitään yhteistä hälytysjärjestelmää. Sellaiselle on tarve, ja siinä voi olla aloitteellinen muukin jäsenvaltio kuin puheenjohtajamaa. Komissiokin voisi herätä.
Esiin on jo noussut keskustelu EU:n nopean toiminnan joukkojen käyttämisestä luonnonkatastrofien jälkihoidossa. Koska joukkoja vasta luodaan, niiden tehtäviin ja rooliin voi vielä vaikuttaa. Nyt puhutaan myös EU:n omien hätäapujoukkojen tarpeesta. Mihin malliin sitten päädytäänkin, unionin omaa toimintakykyä vastaavissa tilanteissa on tarpeen nostaa. Tosin on suuri haaste päättää, mitkä tehtävät ovat valtioiden omalla vastuulla, ja missä unioni voi tuoda aidosti jotain hyödyllistä lisää.
Nämäodottamatta esiin nousseet kysymykset värittävät Luxemburgin puheenjohtajakauden alkua. Helmikuussa Yhdysvaltain presidentti George W. Bush on tulossa vierailemaan ministerineuvostossa, joten tarjolla on myös tilaisuus kohentaa kolhuja saaneita transatlanttisia suhteita.
Muilta osin näyttää siltä, että Turkin jäsenyysasian leimaaman Hollannin kauden jälkeen päähuomio on kiinnittymässä unionin sisäisiin asioihin. Kesäkuussa EU:n pitäisi lyödä lukkoon rahoitusraamit vuosille 2007-2013.
Kun rahoista puhutaan, se koskettaa kaikkia, eikä siihen liittyvistä neuvotteluista varmasti tule helppoja. Suomenkin on varmistettava etunsa, kuten pohjoisten ja harvaan asuttujen alueiden tuet.
Pienenä mutta unionissa kaiken kokeneena ja siellä arvostettuna maana Luxemburgilla on hyvät edellytykset päästä rahoitusneuvotteluissa tuloksiin. Nyt kuitenkin käsillä on uusi tilanne, 25 maan unioni, ja edessä olevat karikot voivat olla entistäkin suurempia.