Baltian maiden kehitys on puolentoista vuosikymmenen takaisen uuden itsenäisyyden aikana ollut monessa suhteessa silkkaa menestystarinaa: talous kasvaa, työttömyys on vähäistä, kansalaisten keskimääräinen elintaso nousee. Maat ovat jäseninä sekä EU:ssa että Natossa.
Yhdessä suhteessa kehitys on kuitenkin ollut odotettua paljon heikompaa. Erityisesti Latviaa ja Liettuaa jäytää syvässä istuva korruptio. Transparency International -järjestön korruptiolistalla Latvia ja Liettua jakavat sijan 51.
Pimeään rahaan ja lahjontaan liittyvät erilaiset skandaalit ovat parin viime vuoden ajan seuranneet toistaan erityisesti Latviassa. Aiemmin tänä vuonna maan parlamentti aikoi säätää lait, joka olisi taannut parlamentin jäsenille pääsyn suojelupoliisin tietorekisteriin samaan aikaan kun ministereitä ja kansanedustajia epäiltiin korruptiosta. Lakimuutos kaatui kansanäänestyksen seurauksena.
Tuorein kohu syntyi, kun hallitus ryhtyi antamaan potkuja maan korruptionvastaisen viraston pääjohtajalle, vaikka maan syyttäjävirasto ei löytänyt tämän toiminnasta rikoksia tai suuria rikkomuksia.
Latvian hallitukselle ja pääministeri Aigars Kalvitikselle oli äärimmäisen noloa, että maan tilanteeseen puuttui viime viikolla jo Yhdysvaltain Riian-suurlähettiläs. Hän toi puheessaan suorasanaisesti julki huolensa lakien kunnioituksesta ja niistä arvoista, joiden varassa Latviaa johdetaan.
Näyttää siltä, neuvostovuosien jälkeen maahan ei edelleenkään ole syntynyt todellista kansalaisyhteiskuntaa, joka pystyisi toimimaan likaisen pelin vastavoimana. Se epäilemättä syntyy, mutta sitä ennen kähmintä politiikan ja talouden huipulla ehtii valitettavasti tehdä maan maineelle pitkäaikaisia vahinkoja.