Suomalaisen designin keskeisimpiin käsitteisiin kuuluva Marimekko sai uuden toimitusjohtajan ja omistajan pankkimaailmasta. Mika Ihamuotila aikoo kansainvälistää yhtiön isänmaallisin menetelmin. Tavoite on vaativa.
Marimekko kuuluu suomalaisen teollisuushistorian kiehtovimpiin tarinoihin. Yrityksen elämään mahtuu yhtä lailla huiman menestyksen vuosia ja syvien tappioiden kausia, vahvoja persoonia ja kasvotonta omistajuutta, skandaaleja ja sankaritekoja, ajatonta huippusuunnittelua ja epäonnistuneita kokeiluja. Näistä aineksista on syntynyt yrityslegenda, jonka johtajat ja suunnittelijat muistetaan ja jonka tuotteista melkein jokaisella on mielipide. Yrityksen luonteen takia ei ole lainkaan yhdentekevää, millainen hahmo sen keulakuvana on.
Marimekko sai alkunsa 1950-luvun vaihteessa. Lähes kolmen vuosikymmenen ajan se henkilöityi sen perustajaan Armi Ratiaan, mutta yrityksen nousua lentoon tukivat myös etevät suunnittelijat, kuten Maija Isola ja Vuokko Nurmesniemi. Suomalaisfirman kansainvälinen tunnettuus nousi uusille lukemille, kun Yhdysvaltain presidentin puoliso Jacqueline Kennedy esiintyi miljoonalevikkisessä Life-lehdessä Marimekon vaatteissa. Seurasi huumaavien menestysvuosien jakso, joka päättyi kriisiin yrityksen holtittoman rahankäytön takia. Sitten tervehdyttäminen ja uusi nousu - ja taas 1980-luvulla uusi kriisi.
Vuodesta 1985 Marimekko oli kuuden vuoden ajan osa Amer-konsernia, joka ei kaikista yritystalouden ammattilaisistaan huolimatta saanut tytärtään menestymään. Päinvastoin, Marimekko ajautui konkurssin partaalle. Yrityksen taru jatkui kuitenkin kuten sen legendaan sopiikin: vuonna 1991 löytyi rohkea nainen Kirsti Paakkanen, joka ymmärsi, kuinka luovaan työhön perustuvaa taloa johdetaan. Kaikista epäluuloista huolimatta hän sai yrityksen taas vauhtiin, joka on jatkunut näihin päiviin asti.
Luovalla työllä menestymiseen vaaditaan yllätyksellisiä ratkaisuja. Se että Paakkanen valitsi seuraajakseen pankkimaailmassa kannuksensa hankkineen Mika Ihamuotilan, 43, löi suorastaan ällikällä. Entinen liituraitamies pankkimaailmasta kuulostaa Marimekkoon täysin väärältä valinnalta. Paakkasen ratkaisulle - johon kuului myös suuren omistusosuuden myynti Ihamuotilalle - voi kuitenkin löytää myös vankkoja perusteluja.
Tyylistään tarkalla kauppatieteiden tohtorilla on vankkoja näyttöjä liikkeenjohdosta, mutta hän ei ole kuka tahansa hyvin menestynyt bisnesmies. Olennainen osa Mika Ihamuotilan henkilöä on hänen sukutaustansa. Isä Risto on Helsingin yliopiston entinen kansleri, setä Jaakko Neste Oy:n entinen toimitusjohtaja, isoisä Veikko oli MTK:n puheenjohtaja ja äiti Kristiina tekstiilitaitelija. Marimekkoon tuollainen istuu kuin raita Jokapoika-paitaan.
Sekä tähdet että aurinko näyttävät nyt olevan Marimekon kannalta suotuisassa kulmassa. Silti Ihamuotilalle ei ole luvassa varmaa menestystä, ei vähiten hänen itselleen asettamien vaatimusten takia. Ihamuotilahan aikoo kansainvälistää ja kasvattaa yritystä, mutta samalla hän ilmoittautui patriootiksi ja piti tärkeänä tuotannon säilyttämistä Suomessa.
Yhtälö ei ole ollenkaan yksinkertainen, kun ottaa huomioon vielä alan luonteen. Asiakkaiden mieltymykset muuttuvat muodin mukaan, eikä se liity vain kuoseihin tai maljakkomalleihin vaan myös kokonaisiin tuotemerkkeihin. Uuden alansa erityispiirteet Ihamuotila epäilemättä tietää, mutta sekään ei takaa automaattista jatkoa yrityksen riemuvuosille.