Kun kuuntelee ja lukee poliittisten päättäjien ajatuksia, niistä syntyy kuva, jonka mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei olisi tapahtunut viime vuosina oikeastaan mitään merkittävämpiä muutoksia ja että vanhoilla pohjilla mentäisiin eteenpäin.
Itse asiassa linja on muuttunut merkittävästi. Tyylilleen uskollisesti Suomi on vienyt muutoksia eteenpäin pikkuhiljaa ja niiden merkitystä sen kummemmin korostamatta.
Muutoksen rajuuden tajuaa, kun lukee Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Matti Pesun tuoreen julkaisun Mikä liittoutumattomuus? Se löytyy verkosta osoitteesta fiia.fi. Olisi paikallaan, että julkaisu ilmestyisi englannin lisäksi myös suomeksi, niin hyvin se niputtaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikan muutokset.
Suomen linjan määrittely on jatkuvan poliittisen kamppailun kohde. Virallisesti Suomi on ollut jo vuosikymmenen ”sotilasliittoon kuulumaton maa”. Suomi ei ole siis enää edes liittoutumaton saati puolueeton. Monet poliitikot käyttävät joko tahallisesti tai tietämättömyyttään kahta jälkimmäistä termiä.
Sattumoisin, ja tuskinpa vahingossa, Venäjän presidentti Vladimir Putin antoi kesävierailullaan ymmärtää pitävänsä Suomea puolueettomana.
Hienovaraista mutta määrätietoista hakeutumista entistä tiivimpään turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön Naton, Yhdysvaltain, EU:n ja Ruotsin kanssa selittää eniten tietysti se, että tilanne Suomen lähialueilla on muuttunut Venäjän aggressiivisen politiikan takia.
Välttämättömyydestä on näin tehty hyve: Naton jäseneksi ei hevin mennä, mutta jäsenyyden ulkopuolella yhteistyöverkkoja punotaan mahdollisimman tiiveiksi. Pesun mukaan linjanmuutoksen painoa lisää, että muutokset on tehty kireässä maailmantilanteessa.
Pesun analyysin mukaan Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus on kadonnut kiihtyvää tahtia paitsi sanoista myös teoista. Lainsäädännöllisiä esteitä liu’ulta syvälle läntiseen yhteistyöhön on poistettu. Muutos ei ole ollut Pesun mielestä vain juridinen vaan myös poliittinen.
Kun Suomi meni aiemmin Nato-operaatioihin hallitsemaan kaukaisia kriisejä, kumppanuuden kova ydin on siirtynyt siihen, että Suomi hakee Nato-yhteistyöllä lisäpönkkiä kansalliselle puolustukselleen. Tätä tarkoitusta varten Suomi on myös solminut kahdenkeskisiä puolustussiteitä Yhdysvaltain, Ruotsin, Saksan ja Britannian kanssa.
Pesu arvioi, että Naton kiinnostus Suomea kohtaan on kasvanut Suomen sijainnin ja omien puolustusratkaisujen takia. Suomella on kykyä hallita omaa aluettaan ja se voi tarjota Natolle logistista tukea kriisissä. Ruotsin ja Suomen yhteinen kapasiteetti on melkoinen.
Suomen linjan muutoksen näkee selvästi, kun esimerkiksi vertaa, miten Suomi on muuttanut suhtautumistaan Naton laajenemiseen ja EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyön tiivistämiseen.
Konkreettinen esimerkki: kun Puolustusvoimien silloinen komentaja Juhani Kaskeala arvioi astuessaan tehtäväänsä kesäkuussa 2001, että Naton laajeneminen lisää Itämeren alueen sotilaallista turvallisuutta, silloinen tasavallan presidentti Tarja Halonen piti hänelle puhuttelun.
EU:n puolustusulottuvuuteenkin Suomi suhtautui aluksi nuivasti, mutta nyttemmin se on asian innokkaimpia kannattajia. Sopiminen julistuksenomaisestakin puolustusyhteistyöstä etenkään Yhdysvaltain kanssa olisi ollut vielä muutama vuosi sitten sula mahdottomuus. Ei ole sattumaa, että Suomen presidentti vieraili Valkoisessa talossa ensimmäisen kerran 15 vuoteen ja että Yhdysvaltain puolustusministeri vieraili Suomessa.
Presidentinvaalista ennakoidaan yllätyksetöntä demokratiatapahtumaa, jonka lopputulosta pidetään itsestäänselvänä. Siitä huolimatta vaalikeskusteluissa olisi hyvä hetki käydä läpi Suomen linjanmuutoksia semminkin kun akateeminen keskustelu, järjestääkö Nato-jäsenyydestä kansanäänestys vai ei on iänikuista jankkausta. Eihän ole edes olemassa ehdotusta liittymisestä.
Vaikka linjaa on reivattu, on eri asia, mihin se tiukan paikan tullen riittäisi ja onko sopimuspohja sellainen, että Suomi voisi myös käytännössä saada sotilaallista apua.
Vain Nato-jäsenyys antaisi selvät turvatakuut, mutta liittymisen pelätyiltä Venäjä-sivuvaikutuksilta halutaan välttyä.