Jos EU:lle hyväksytään yhteiset turvatakuut, se voi merkitä käytännössä Suomen liittoutumattomuuden murenemista vain ulkokuoreksi ilman sisältöä.
Turvallisuuspoliittinen keskustelu on viime aikoina asemoitunut Suomessa siihen, että Nato-jäsenyydestä on tehtävä jonkinlainen linjaus puolustuspoliittisen selonteon valmistumisen jälkeen ensi vuonna. Tämä pitää edelleen paikkansa, mutta jo ennen Nato-päätöstä Suomen liittoutumattomuus saattaa käytännössä muuttua pelkäksi ulkokuoreksi.
Tosiasiassa hallitus näytti jo torstaina periaatteessa hyväksyneen ajatuksen EU:n yhteisistä turvatakuista, vaikka asia ilmaistiin julkisuudessa toisin.
EU:n ulkoministerit hiovat tänään Napolissa uutta perustuslaillista sopimusta, ja Italia on tehnyt sinne uudenlaisen ehdotuksen: "Jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muut jäsenvaltiot antavat sille apua kaikin käytettävissään olevin sotilaallisin ja muin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan määräysten mukaisesti."
Tämä siis tarkoittaa koko unionin laajuisia turvatakuita, ja jo torstaina Suomi antoi julki oman näkemyksensä asiasta. Suomen mukaan tällaiset artiklat eivät ole välttämättömiä, mutta maa on mukana muotoilemassa niitä kaikille hyväksyttäviksi. Hallitus jätti kirjoitetussa vastauksessaan oikeastaan vain yhden varauksen: sanamuoto ei ole Suomen hyväksyttävissä, jos avunantovelvoite syntyy automaattisesti, riippumatta hyökkäyksen kohteena olevan maan pyynnöstä.
Toisin sanoen avunantovelvoite voidaan hyväksyä, kunhan hyökkäyksen kohteeksi joutunut EU-maa ensin itse pyytää apua. Tämä ei EU:n keskinäisten turvatakuiden sisältöä käytännössä muuksi muuta. Vain ehdoton automatiikka poistuisi, eikä Suomi siis vastustanut itse periaatetta. Ulkoministeri Erkki Tuomioja tosin esitteli asian julkisuuteen niin, että siitä syntyi yleisemmän vastustuksen vaikutelma. Lisäksi hän ennusti Italian ehdotuksen vielä muuttuvan vastustuksen takia.
Lopullisesti uuden EU-sopimuksen sisällöstä päätetään huippukokouksessa Brysselissä joulukuun puolivälissä, eikä mitään sovita varmaksi ennen sitä. Edessä on tiukkoja neuvotteluja monista asioista, ja puolustus on vain osa tätä kokonaisuutta.
Vaikka asiat ovat yhä auki, torstain askel ja kehitys EU:ssa näyttävät vievän kohti liittoutumattomuusperiaatteen tosiasiallista murenemista. Nato-jäsenyydestä tässä ei ole kyse, mutta Italian ehdotuksen mukaan Naton jäsenmaiden osalta yhteinen puolustus toteutetaan Natossa. Suomella ei tähän ollut mitään huomautettavaa.
Merkitseekö tämä myös sitä, että jos Suomi pyytäisi EU-mailta turvatakuita, niitä ei käytännössä voi toteuttaa muuten kuin Naton avulla? Jos niin on, ehdotus muistuttaa silmänkääntötemppua - Naton suojaan menoa ilman jäsenyyttä. Ei taida onnistua.
EU:n suuret maat, Britannia, Saksa ja Ranska ovat käyttäneet viime päivät yhteisten puolustuskysymysten pohdintaan. Naton ja mahdollisen eurooppalaisen puolustuksen suhde on virallisen retoriikan mukaan kunnossa, mutta pinnan alla kuohuu. Yhdysvallat suhtautuu osaan Euroopan suunnitelmista hyvin epäillen, eikä se omissa sotilasoperaatioissaan enää juuri Naton varaan laske.
Tilanne muuttuu juuri nyt nopeasti, ja suomalainen Nato-keskustelukin saattaa liikkua väärillä vesillä. Jos Italian ehdotukset pysyvät, Suomen tärkeitä turvallisuuspoliittisia linjauksia tehdään jo nyt eikä vasta turvallisuuspoliittisen selonteon jälkeen.