Liittoutumattomuudesta on eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Liisa Jaakonsaaren (sd.) mielestä jo syytä luopua Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa linjanvedossa. Jaakonsaari sanoo, että liittoutumattomuus -sanan kirjaaminen pitää jättää pois hallituksen alkusyksystä eduskunnalle annattavasta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta.
Jaakonsaari toteaa, että liittoutumattomuus -sana vie harhaan.
"Minusta ei kannata enää toistaa liittoutumattomuutta. Sillä ei ole enää mitään sisältöä. Se on niin abstrakti. Suomi on jo liittoutunut EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen yhteistyöhön", Jaakonsaari sanoo ja jatkaa: "Meidän tulee liittoutua myös muihin monenkeskisiin järjestelmiin. Nato-jäsenyys on meille todellinen vaihtoehto."
Jaakonsaaren mukaan on vaikea löytää ihan veden pitäviä perusteluja sille, miksi Suomi ei voisi olla mukana Natossa, harjoitammehan jo niin tiivistä yhteistyötä.
Hän lisää, että kansanedustaja Aulis Ranta-Muotion (kesk.) johtaman ja Suomen turvallisuusympäristön muutoksia tutkineen parlamentaarisen seurantaryhmän analyysikin päätyi siihen, että liittoutumattomuudella ei tänä päivänä ole oikein sitä sisältöä kuin aikaisemmin.
Tulevaan selontekoon Jaakonsaari kirjoittaisi Suomen linjan näin: Suomen turvallisuusetuja palvelee Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikka mukaan lukien puolustuspolitiikan kehittäminen ja läheinen yhteistyö Naton kanssa. Nato-jäsenyys saattaa olla todellinen vaihtoehto.
"Tällä tavalla linja on nyt hyvä määritellä. Katsotaan nyt, miten hallitus linjan muotoilee. Mutta tätä mieltähän ulkoministeri Erkki Tuomiojakin on ollut nykyään. Hän on tullut Liisan linjoille", Jaakonsaari naureskelee.
SDP:n puheenjohtaja, puhemies Paavo Lipponen on sanonut, että Nato-jäsenyys on vain ajan kysymys. Onko Jaakonsaari Lipposen linjalla?
Jaakonsaari hekottelee: "Nelikenttäneuvos Kimmo Kiljunen väitti, että SDP:ssä on neljä turvallisuuspoliittista linjaa. Oioin häntä, että niitä onkin viisi ja minä edustan sitä viidettä".
Jaakonsaari lisää, että SDP:n turvallisuuspoliittinen äidinsyli on avara
Liisa Jaakonsaari korostaa, että liittoutuminen on pienen maan turva ja etu.
"Isothan aina pärjäävät yksin ja keskenään. Pienet maat pärjäävät parhaiten liittoutumalla. Tälle pääviestille pitää saada Suomessa nyt hyväksyttävyyttä vielä enemmän", Jaakonsaari jatkaa.
"Liittoutumalla Suomi voi vaikuttaa päätöksiin. Toinen valtavan tärkeä asia, jota ei vielä oikein ole ymmärretty, on sen tajuaminen, kuinka riippuvaisia Suomi ja EU ovat Euroopan ulkopuolisista asioista ja tapahtumista."
Jaakonsaari korostaa, että Suomea puolustetaan jatkossa parhaiten panostamalla monenkeskiseen yhteistyöhön mukaan lukien sotilaallinen yhteistyö.
"Monenkeskiset järjestelmät ovat lähtökohtaisesti aina parempi vaihtoehto. Pienelle valtiolle sen ulkopuolelle jäänti on lähtökohtaisesti aina huonoin vaihtoehto", Jaakonsaari asettaa reunaehdot.
Hän jatkaa, että monenkeskisiä järjestelmiä eivät ole pelkästään EU, YK ja Etyk, vaan myös Nato ja Maailman kauppajärjestö WTO.
Onko Jaakonsaari siis kiirehtimässä Suomea Natoon?
"En. Se päätös tehdään aikanaan rauhassa", hän vastaa yksiselitteisesti.
Jaakonsaari arvioi, ettei Nato-jäsenyys toteudu vaalikaudella. "Kiirettä tai pakkoa Natoon menolle ei ole. Asiaan kypsyminen vaatii vielä vuosia."
Nato-ratkaisua ei myöskään tehdä salaa tai kenenkään selän takana eikä keskustelematta. "Sellainen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Lisäksi tarvitaan vielä lisäselvityksiä", Jaakonsaari korostaa.
Hän huomauttaa, että jäsenyydelle on laskettu vasta hintalappu. Lisäselvityksiä tarvitaan vielä muun muassa siitä, mihin suuntaan Nato on kehittymässä sekä Naton ja Venäjän välisen neuvoston tulevaisuudesta.
Seuraavissa eduskuntavaaleissa ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitää Jaakonsaaren mukaan olla yksi keskeinen vaaliteema, mutta Nato-kansanäänestystä vuoden 2007 vaalien yhteyteen ei tarvita.
"Ei, vaan niin, että asiasta keskustellaan ja sitä kautta haetaan ikään kuin mandaatti."
"Jos Suomi ei halua liittyä Natoon, sekään ei ole mikään katastrofi. Sitten on kuitenkin rehellisesti kysyttävä, miksi vapaaehtoisesti jättäytyä päätöksenteon ulkopuolelle", Jaakonsaari sanoo.
Hänen mielestään on kuitenkin "erikoista", että Suomi haluaa olla niin tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa kuin mahdollista, mutta vapaaehtoisesti jättäytyy ulkopuolelle päätöksenteosta ja suunnittelusta.
"Kun asiaa katsotaan ja kysytään näin, eihän ulkopuolelle jääminen ole enää kestävää", Jaakonsaari toteaa.
Hän lisää, ettei Suomella nyt ole mitään suurta informaatiovajetta. "Suomi saa aika hyvin tietoja. On kuitenkin eri asia olla väärti päättäjä kuin oven ulkopuolella".
Jaakonsaaren mukaan Suomen oma lähihistoria ja kylmän sodan aikainen ajattelu vaikuttavat taustalla suhtautumisessamme Natoon. "Jos vähän kärjistää ja käyttää pohjoisen vahvaa uskonnollista kieltä, niin aika paljon ajatellaan, että Nato ja USA ovat isästä perkeleestä. Mutta jos kokonaisia sukupolvia on opetettu siihen, että USA ja Nato on paha, niin äkkiäkös tämä ajattelu on vallalla. Tietenkin herra Bush on nyt tehnyt voitavansa, että tämä käsitys on vahvistunut."
Jaakonsaari tähdentää, että turvallisuuspoliittisessa katsannossa on tärkeää nähdä pitemmälle. Nyt ovat vallalla piintyneet menneen maailman ajattelu- ja ratkaisumallit.
"On merkillinen tilanne. Parikymmentä prosenttia kansasta kannattaa Nato-jäsenyyttä, mutta kuitenkin 70 prosenttia on sitä mieltä, että Suomi liittoutuu jossain vaiheessa. Tämä on melkoinen paradoksi, mutta taustalla saattaa olla ihmisten ajattelun syvävirtojen viisaus siitä, että vaikka jostain ei tykätä tiedetään, että uusien uhkien edessä on välttämätöntä rakentaa uusia ratkaisumalleja."
Jaakonsaari arvelee, että EU:n turvallisuusyhteistyö koetaan kansan keskuudessa vaarattomaksi, jonkinlaiseksi Naton kevytversioksi, jota on helpompi kannattaa. "Mutta kun lähes kaikki EU-jäsenet ovat myös Naton jäseniä, niin ero on lopulta vähäinen ellei olematon. Eihän noissa muissa maissa Nato-jäsenyydessä nähdä mitään kummallista."
"Tällä hetkellä on tosi tärkeää olla järjellä ja sydämellä mukana EU:n turvallisuusyhteistyön kehittämisessä ja tiivistämisessä mukaan lukien puolustusyhteistyö." EU:lla on Jaakonsaaren mukaan se työkalupakki, jolla voidaan vaikuttaa moneen uuteen uhkaan.
"Toisaalta täytyy katsoa sitäkin totuutta silmiin, kuinka tehokas EU on. On äärettömän tärkeää, että yhteistyö on oikeasti sitä mitä puhutaan. Oli järkyttävää, että Madridin pommi-iskujen jälkeen isot EU-maat sanoivat, etteivät ne luovuta toisilleen tiedustelutietoja. Se oli paluu todellisuuteen, mitä EU oikeastaan on", Jaakonsaari jatkaa.
Nato-yhteistyö on Jaakonsaaren mukaan sekä Suomelle että EU:lle yksi luonnollisimmista kansainvälisistä yhteistyömuodoista. Nato on myös välttämätön kumppani.
"Nato on läntisen maailman keskeisin turvallisuuspoliittinen yhteistyöelin. Se on ainoa yhteistyöfoorumi, jonka kautta Eurooppa voi suoraan vaikuttaa Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikkaan."
Jaakonsaaresta on kummallista, että samaan aikaan arvostellaan Yhdysvaltoja unilateralismista suhtaudutaan haluttomasti yhteistyöhän Naton kanssa.
"Eikö meidän Lilliputtien kannattaisi sitoa USA-Gulliver tuhansin multilateraalisin sitein?", hän kyselee.
Itsestään selvää Jaakonsaaren mukaan on, että YK:ta pitää vahvistaa. "Mutta ainakaan minä en pysty ajattelemaan niin, että jos YK on joissakin asioissa toimintakyvytön niin koko kansainvälinen yhteisö vain seuraa sitä katseella. Näinhän Kosovossa olisi tapahtunut ilman Naton väliintuloa."
Jaakonsaaren mukaan vahvistuvan EU:n rinnalla myös Naton pitää yksi toimija Euroopassa.
"Ja meidänkin pitää ymmärtää, kuinka Nato on jo muuttunut. Sen toiminta keskittyy nyt paljon siihen, että se pyrkii suojelemaan siviiliväestöä. Ovathan kriisien luonteetkin muuttuneet", Liisa Jaakonsaari sanoo.