seppo.ylonen@kaleva.fi
Mitä tulee mieleen etunimestä Silvio? Juuri niin, Italian upporikas pääministeri Silvio Berlusconi, joka päässyt siihen harvalukuiseen kaartiin, jossa pelkkä etunimi riittää tunnistetiedoksi. Italian politiikka on viimeiset 15 vuotta pyörinyt yhden ainoa asian ympärille - Berlusconin.
Italian rikkaimpiin kuuluvalla miehellä on riittänyt viime aikoina koettelemuksia. Vaimo postitti eropaperit, kasvoihin lyöty matkamuistoesine mursi nenän, perustuslakituomioistuin poisti immuniteetin ja avasi tien uusille korruptio-oikeudenkäynneille.
Pahinta lienee Berlusconin kannalta kuitenkin se, että poliittiset liittolaiset tekevät pesäeroa.
Pääministerin puolueen, vuosi sitten perustetun oikeistolaisen Vapauden kansan kakkosmies Gianfranco Fini puuhaa uutta poliittista liikettä, joka tosin ainakin aluksi toimisi Vapauden kansan sisällä. Tästä Generazione Italiasta (Sukupolvi Italia) on määrä tehdä maltillinen, valtavirran eurooppalainen poliittinen liike vastakohdaksi Berlusconin populismille ja johtajakeskeisyydelle.
Parlamentin alahuoneen puhemiehenä toimiva Fini on jo pitkään tehnyt hajurakoa Berlusconiin. Berlusconin suustaan päästämistä sammakoista saa hyviä otsikoita lehtiin, mutta pääministerin liittolaisia ärsyttävät enemmän Berlusconin yksinvaltainen johtamistapa ja avoin populismi esimerkiksi maahanmuuttokysymyksissä. Berlusconilla on tapana tehdä yritysjohtajan tyyliin nopeita päätöksiä, mikä raivostuttaa kompromissihaluisia tai kabinettipolitiikkaan mieltyneitä.
Aivan riskitöntä ei Finin toiminta ole, sillä suosiolukujen vähäisestä hiipumisesta huolimatta Berlusconi on yhä Italian ylivoimaisesti suosituin poliitikko. Pääministeriin luotetaan varsinkin talousasioissa, vaikka näytöt valtiontalouden hoitamisesta kalpenevat miehen omien bisnesten rinnalla. Vaali vaalin jälkeen Silvio Berlusconi saa italialaiset vakuuttuneeksi siitä, että tyhjästä jättiomaisuuden luoneen miehen täytyy olla taikuri millä tahansa talouden saralla.
Berlusconin asemaa on pönkittänyt opposition hajanaisuus. Vasemmiston keskeiset voimat ovat yhdistyneet Demokraattisen puolueen tunnusten alle, mutta keskinäinen riitely jatkuu vanhaan malliin eikä puolueen eturiviin ole ponnahtanut yhtään vetovoimaista poliitikkoa.
73-vuotiaan Berlusconin painavimmaksi haastajaksi onkin kuoriutunut 58-vuotias Fini. Viimeksi mainittu on poliittisen nahanluonnin mestari. Vuonna 1994 hän vielä ylisti Mussolinia "1900-luvun suurimmaksi valtiomieheksi". Sittemmin Fini on ottanut pitkiä askelia poliittisen keskustan suuntaan.
Italian aluevaalit eivät normaalisti herätä suurta mielenkiintoa saapasmaan ulkopuolella. Ensi viikonvaihteen tuloksia tarkastellaan kuitenkin ilmapuntarina sille, onko Berlusconin aikakausi lähestymässä loppuaan.
Merkki Berlusconin kaikkivoipaisuuden rapautumisesta oli aluevaaleihin liittyvän jupakan jälkinäytös. Kun Berlusconin puolueen Lazion paikallisosaston toimitsija myöhästyi ehdokaslistan jättämisestä, yritti pääministeri paikata mokan muuttamalla vaalisäädöksiä. Pääministerin asetus meni kuitenkin nurin oikeuskäsittelyssä.
Vaikeuksien keskellä Berlusconia ilahduttaa varmasti tieto siitä, että perheen omaisuuden arvo kasvoi viime vuonna 6,6 miljardiin euroon.