Maailman vaikutusvaltaisimmaksi tituleerattu nainen. Saksan suosituin poliitikko, jolle ei näy haastajaa omasta maastaan.
Angela Merkelin asema näyttää totisesti vahvalta. Se on vain vahvistunut mitä syvemmälle vaikeuksien suohon EU:n yhteisvaluutta on uponnut. Euroa ei pelasteta ilman Saksan vahvaa panosta, ja Saksa tarvitsee nyt liittokanslerin, jonka asemaa ei aseteta kyseenalaiseksi.
Itäsaksalaisen papin tytär Angela Merkel on vahva johtaja, mutta hän on sitä epätyypillisellä tavalla.
Angela Merkel ei ole sykähdyttävä puhuja eikä mikään suuri visionääri. Entisestä tutkijasta saa helposti harmaan haljun vaikutelman, jota vielä korostav at iänikuisen samat bleiseri-housupukuyhdistelmät.
Merkel ei alleviivaa tärkeyttään. Hän ei räyhää vaan hallitsee tunteensa tiukoissakin paikoissa. Hän on kuin politiikan Björn Borg – jos joku vielä muistaa tenniskenttien kivikasvoisen ruotsalaisen.
Merkel ei tarvitse valta-asemansa osoittamiseen ulkoista prameutta tai muita symboleja. Kyllä hän varmaankin nauttii vallasta, mutta kyse lienee ilmiön älyllisestä puolesta. Merkel haastaa, kuuntelee, taistelee ja tarvittaessa jyrää tahtonsa läpi.
Vaikka sitä ei Merkelin ulkoisesta olemuksesta hevin uskoisi, hän on sitä mitä saksalaiset kutsuvat nimellä ’Machtmensch’ eli ihminen jolla on luontainen tai opittu kyky ajaa tahtonsa läpi ja päästä haluamiinsa asemiin.
Siinä hän muistuttaa suuresti oppi-isäänsä Helmut Kohlia, joka pitkän valtakautensa aikana raivasi potentiaaliset vastustajat lähipiiristään. Pitkä on jo sekin nimilista kristillisdemokraattisista poliitikoista, jotka ovat joutuneet väistymään Merkelin tieltä.
Merkel on pragmaatikko, joka varastaa ilman tunnontuskia poliittisten vastustajien ajamia asioita, jos niillä näyttää olevan kannatusta laajoissa äänestäjäjoukoissa.
Hyvä esimerkki tästä on Saksan ydinvoimaratkaisu. Merkelin puolue CDU tunnettiin aiemmin ydinvoimateollisuuden suurena ystävänä.
Kun Fukushiman ydinturma käänsi kansalaisten mielialat hyvin ydinvoimavastaisiksi, liittokansleri ei kauan aikaillut vaan käänsi kelkkansa. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut ylhäältä annettuna käskytyksenä, vaan merkeliläiseen tapaan asiantuntijaselvityksen ja puolueiden kuulemisen jälkeen.
Angela Merkel on suositumpi kuin hänen oman puolueensa. Tämä johtuu ennen muuta siitä, että saksalaiset uskovat, että EU:n talouskriisin hoito on hyvissä käsissä. Kukkaroistaan tiukasti kiinni pitävät saksalaiset luottavat siihen, ettei Merkel holvaa uutterien saksalaisten veronmaksajien rahoja ”laiskoille eteläeurooppalaisille”.
Käsikassarana on toiminut Euroopan keskuspankki, jolta Merkelin hallitus on vaatinut tiukkaa rahapolitiikkaa. Rahan arvon heikkenemisen pelon saksalaiset ovat saaneet jo äidinmaidossa, sillä kansan kollektiivisessa muistissa on yhä maailmansotien välisen ajan jätti-inflaatio.
Tästä syystä Merkel pelaa nyt europokeriaan kovalla riskillä. Vaikka Saksan keskuspankin johtaja oli ainoa, joka äänesti EKP:n pääjohtajan Mario Draghin tuoretta euron tervehdyttämissuunnitelmaa vastaan, Merkel on asettunut tukemaan Draghin ehdotusta.
Useimpien saksalaisten kommentaattoreiden mielestä päätös merkitsee avointa piikkiä EKP:lle ostaa löperösti talouttaan hoitaneiden maiden lainapapereita.
Tosiasiassa eurovaltioiden lainapapereiden ostolle asetettiin erittäin tiukat ehdot. Se ei todellakaan merkinnyt setelikoneiden käynnistysnappulan painamista. Tämän tiesi Merkel, jolla on tapana perehtyä päätettävien asioiden yksityiskohtiinkin.
Mutta jos euro murenee, Angela Merkelin ura on mennyttä. Liittopäivävaalit pidetään vasta vuoden kuluttua.