Kirjoittaja on ulkoasiainministeriön kansliapäällikkö (valtiosihteeri).
Vuodenvaihde Berliinissä ja monilla Saksan paikkakunnilla oli ennennäkemättömän valkoinen. Lunta oli enemmän kuin Etelä-Suomessa. Väki hiihti Berliinin keskustan puistoissa ja lapset laskivat mäkeä. Mozartin juhlavuosi aloitettiin Berliinin filharmonikkojen kolmen uuden vuoden konsertin voimin. Uuteen vuoteen kuului erottamattomasti myös uusi liittokansleri Angela Merkel ja hänen mukanaan uusi politiikan ilmapiiri Saksassa.
Vanha vuosi oli tuonut marraskuussa mukanaan vallanvaihdon. Kahden suuren puolueen CDU:n ja SPD:n koalitio syrjäytti vuodesta 1998 valtaa maassa pitäneen punavihreän hallituksen ja Gerhard Schröder vaihtui Merkeliin. Entinen liittokansleri Helmut Kohl julkaisi menneen vuoden lopulla "suuruuden vuosistaan" aina vuoteen 1990 ulottuvat muistelmansa. Tänään liittokanslerina on häntä 25 vuotta nuorempi CDU:n puheenjohtaja, jota Kohl aikoinaan nimitti "tyttöseksi".
Schröderin poistuminen päivänpolitiikan näyttämöltä ei ollut vakuuttava. Hän oli huono häviäjä vaaleissa. Hänen menettelyään sekä uusia tehtäviään Itämeren kaasuputkiyhtiön johdossa kritisoitiin laajalti. Schröderin seuraajaksi sosiaalidemokraattien johtajana nousi 51-vuotias, itäisestä Saksasta kotoisin oleva Brandenburgin pääministeri Matthias Platzeck. Molempien suurten hallituspuolueitten puheenjohtajat ovat nyt ikätovereita ja kotoisin entisestä DDR:stä, missä he ovat varttuneet, opiskelleet ja työskennelleet aina 35 vuoden ikään asti. Saksojen yhä jatkuva yhteenkasvaminen saa näin vauhtia, mikä on tärkeää kansallisen identiteetin kannalta.
Merkelin ja Platzeckin esiinmarssi merkitsee samalla kolmannen sodanjälkeisen sukupolven valtaantuloa Saksassa. Vuonna 1998 punavihreän hallituksen myötä valta siirtyi ensimmäisen sodanjälkeisen sukupolven liittokanslerilta Kohlilta Schröderille ja Joschka Fischerille. He ovat puolestaan molemmat vuoden 1968 sukupolvea. Saksan tunnetuimpiin nykykirjailijoihin kuuluva, Berliinin Humboldt-yliopiston oikeustieteen professori Bernhard Schlink kirjoitti jo 2002 tämän sukupolven menettäneen intonsa ja olevan lopen uupunut.
Poliittisen ilmaston muutos Saksassa sitten viime syksyn on ollut ilmeinen. Positiivista on Merkelin kansleriksi tulon herättämä toiveikkuus. Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan "yllättävästä optimismista" Merkelin virkakauden alussa. Tämän optimismin ovat aikaansaaneet aikaisempaa paremmat Saksan talouden näkymät, jotka lupaavat nollakasvun sijasta nyt kahden prosentin tienoilla olevaa kasvua. Lisäksi tässä on vaikuttamassa Merkelin ponteva esiintyminen viime joulukuun EU-huippukokouksessa. Toisaalta uuden kanslerin ei ole katsottu tehneen virheitä. Myönteisiin arvioihin on lisäksi vaikuttanut Merkelin persoona. Hänet on koettu realistiseksi, pragmaattiseksi ja harkitsevaksi.
Merkelin nousu liittokansleriksi ei ollut helppo hänen taustansakaan vuoksi: nuori, nainen, eronnut, protestantti, itäisestä Saksasta. On vaadittu runsaasti työtä ja uurastamista. CDU:n tila oli surkea Merkelin noustua eräänlaisessa hätätilassa puolueensa puheenjohtajaksi vuonna 2000 Kohlin jälkeensä jättämän niin sanotun lahjusskandaalin seurauksena. Vuoden 2002 liittopäivävaaleissa CDU:n kansleriehdokkaana ei ollut Merkel, vaan sisarpuolueen CSU:n puheenjohtaja, Baijerin pääministeri Edmund Stoiber. Merkelin tiellä kansleriehdokkaaksi oli vielä 2002 hävittyjen vaalien jälkeenkin kosolti vaikeuksia. Merkelin oman puolueen piirissä oli edelleen koko joukko epäilijöitä ja vastustajia.
Henry Kissinger kirjoitti viime marraskuussa Financial Timesissa tuolloin juuri virkaansa astuneen uuden liittokanslerin henkilöstä. Hänen mukaansa nimenomaan Merkelin persoona antaa aiheen toiveikkuuteen. Vaalikampanjan aikana oli muodikasta korostaa Merkelin puuttuvaa karismaa. Kanslerin viran tulevalle hoitamiselle saattaa pikemminkin olla merkitystä Merkelin "kerrassaan hämmästyttävällä" saavutuksella nousta kaikista mittavista vaikeuksista huolimatta lopulta liittokansleriksi.
Edelleen Kissingerin mukaan on syytä muistaa, että Merkel nousi suhteellisen lyhyessä ajassa tuntemattomasta tutkijasta DDR:ssä vaalien voittajaksi ja liittokansleriksi ilman mitään varsinaista omaa vaalipiiriä ja CDU:n sisältä tulleesta sitkeästä vastustuksesta huolimatta. Saattaa hyvin olla, että Schröder halutessaan ennenaikaiset vaalit laski paljolti juuri tuolloisen pääoppositiopuoleen eripuraisuuden ja sen "kokemattoman" kansleriehdokkaan varaan.
Merkelin rooli liittokanslerina ei tule olemaan helppo. Hän joutuu jatkuvasti taiteilemaan kotimaan välttämättömien uudistusten ja yhteiskunnallisen umpikujan sekä kapean taloudellisen liikkumatilan välillä. Hänen on osoitettava tahdikkuutta ja neuvottelutaitoa sekä saatava saksalais-amerikkalaiset suhteet jälleen toimimaan. Kansainvälisessä politiikassa hänen tulee löytää Saksalle tasoittava ja rakentava rooli. Kuinka kauan Merkelin hyvän aloituksen lumous sitten tulee kestämään yli niiden 100 päivän, jotka on tapana antaa uudelle kanslerille etsikkoaikaa? Kuluvana vuonna on tulossa viidet osavaltiovaalit, jotka saattavat hallituksen sisäisen koheesion koetukselle ja liittokanslerin johtamistaidot lujille.
Onko Merkel lopulta se johtaja, joka saa Saksan uudistumaan ja riuhtaistuksi liikkeelle maata pitkään vaivanneesta pysähtyneisyyden tilasta, jää nähtäväksi. Voidaan myös kysyä, onko Saksan poliittisen ilmapiirin muuttumisessa nyt kysymys ohimenevästä säävaihtelusta, kuten vuodenvaihteen lumienkin kohdalla Berliinissä.