Työmarkkinapolitiikka on täynnä yllätyksiä. Tuorein niistä koettiin muutama päivä sitten, kun Kuntaliiton hallitus valitsi kuntien uudeksi työmarkkinajohtajaksi Toimihenkilöliitto Jytyn puheenjohtajan Markku Jalosen äänestämällä. Hänen vastaehdokkaansa oli valtiosihteeri Pertti Rauhio, jolla on SDP:n jäsenkirja. Jalonen on kokoomuslainen, kuten kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtajan virasta eläkkeelle jäävä Jouni Ekurikin. Se painoi vaalissa.
Valinnan poliittisuutta hämmentävämpi asia on kuitenkin se u-käännös, jonka Jalonen tekee työurallaan. Hän on viime vuodet vääntänyt kättä Ekurin kanssa paremmista työehtoista ja palkoista kuntien palveluksessa oleville suhteellisen pienituloisille toimihenkilöille. Nyt hän vaihtaa toiselle puolelle pöytää ja alkaa ajaa kuntatyönantajan etuja, joista tärkeimpiä on työvoimakustannusten hallinta.
Liittojohtajana Jalonen on vaatinut Jytyn jäsenille lisää palkkaa ja etuuksia. Kuntien työmarkkinajohtajana hänen pitää osata sanoa ei heille ja liiton uudelle puheenjohtajalle, kuka tehtävään sitten valitaankin. Kuntien palveluksessa on yli 400 000 ihmistä, joten Jalosen jyrähdyksillä on melkoinen painoarvo.
Jalonen ei ole ensimmäinen kuntatyönantajien johtaja, joka tulee barrikadin toiselta puolelta tehtävään. Ekurin edeltäjällä Paavo J. Paavolalla oli SAK-tausta, mutta hän työskenteli välillä valtakunnansovittelijana. Akavalaisen Jukon neuvottelupäällikkö Pekka Hemmilä siirtyi aikoinaan SAK:sta kuntatyönantajien leipiin, mutta vaihtoi sitten akavalaiseen OAJ:hin. Hän on nyt Jukon neuvottelupäällikkö.
Muitakin loikkia on tapahtunut, mutta Jalosen leirinvaihdos on omassa sarjassaan, koska hän hyppää ammattiliiton puheenjohtajan vakanssilta suoraan kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtoon. Kysymys kuuluukin, voiko ammattiliiton entinen puheenjohtaja toimia uskottavasti uudessa roolissaan antamatta heti ensi töikseen vakuuttavaa näyttöä siitä, että hän on karistanut edellisen roolinsa pölyt liepeistään ja osaa olla tarvittaessa luja?
Toinen ongelma liittyy Jytyyn. Jalonen tuntee sen ajattelutavan sekä neuvottelutaktiikan ja strategian perin pohjin. Hän on myös perillä liittonsa heikkouksista ja vahvuuksista sekä liiton jäsenten todellisista työoloista kentällä. Hänellä on sellaista strategista tietoa, jota voi käyttää hyväksi Jytyä ja sen jäseniä vastaan.
Mutta hän voi myös halutessaan yrittää poistaa nopeasti pahimpia epäkohtia kunnista, koska hän tietää, mistä kohden kenkä puristaa työntekijöitä kuntakentällä.