Helsinki Suomen liito-oravakannan koosta tehty ensimmäinen kattava arvio kertoo, että Suomessa on noin 140 000-150 000 naaraspuolista liito-oravaa. Lajin kanta on viime vuosina pienentynyt, ja kannan arvioidaan edelleen pienenevän. Tähän on syynä liito-oravan lisääntymiseen sopivien metsien eli varttuneiden kuusisekametsien hakkuut.
Liito-oravia esiintyy Suomessa hyvin laikuttaisesti. Tihein liito-oravakanta on Länsi-Suomessa Vaasan rannikkoseudulla ja Lounais-Suomessa. Tiheys alenee koilliseen ja itään mentäessä. Kanta on harvin Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Tutkijan mukaan kannasta ei voi sanoa, onko se suuri vai pieni, koska aiempaa luotettavaa tutkimustietoa ei ole olemassa. Tähänastiset arviot ovat perustuneet lähinnä harrastajien keräämiin tietoihin.
- Jos nykykantaa verrataan 50-60 vuoden takaiseen tilanteeseen, liito-oravien määrä on vähäinen, arveli Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Ilpo K. Hanski torstaina Helsingissä. Kanta oli tuolloin todennäköisesti moninkertainen nykyiseen verrattuna.
Ympäristöministeriön rahoittama kolmivuotinen selvitys perustuu vuosina 2003-2005 tehtyyn kartoitustyöhön. Maastokartoituksessa oli mukana 10 000 tutkimusaluetta koko maasta pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Kartoitetun alan pinta-ala oli runsaat 90 000 hehtaaria.
Hanskin mukaan liito-oravien määrää voi arvioida luotettavasti vain keväällä, jolloin niiden keltaiset ulostepapanat näkyvät puiden, lähinnä kuusten ja haapojen tyvillä.
Liito-oravakanta ilmaistaan naaraiden lukumääränä, koska liito-oravilla ei ole parisidosta. Naaraat hoitavat poikaset yksin ilman koiraiden apua.
Direktiivi ja laki
suojelevat
Liito-oravaa esiintyy EU-maissa Suomen lisäksi vain Virossa, jossa liito-oravia on ehkä satoja. Liito-orava on luokiteltu Suomen tuoreimmassa uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi lajiksi. Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin mukaan se kuuluu lajeihin, joiden suojelutaso tulee säilyä suotuisana.
Ympäristöministeriön hallitussihteeri Heikki Korpelainen piti epätodennäköisenä, että liito-orava poistettaisiin direktiivin listalta.
- Tällainen olisi useiden vuosien prosessi. Direktiivi on ollut voimassa 14 vuotta ja sinä aikana listalle on vain lisätty lajeja EU:n laajenemisen myötä.
Suomen luonnonsuojelulain mukaan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Tämä on vaikuttanut metsien hakkuisiin liito-oravan esiintymisalueilla.
Syntipukin
rooli
Direktiivin ja luonnonsuojelulain suojelema liito-orava on viime vuosina joutunut syntipukiksi useissa suojelukiistoissa, joiden vuoksi ympäristöministeriö päätti teettää tieteellisen arvion kannan koosta.
Liito-orava oli pääosassa esimerkiksi valtatie 1:n Lohja-Muurla -linjauksissa. Tiehankkeen yhteydessä tutkittiin liito-oravan esiintymistä 80:llä alueella. Hanskin mukaan niistä oli asuttuja 57, mutta viime vuonna liito-oravan asuttamia alueita oli enää 30.
Suunta on Hanskin mukaan yleinen: Suomesta ei ole löytynyt alueita, joilla liito-oravakanta olisi pysynyt vakaana tai noussut. Hän piti kuitenkin epätodennäköisenä, että liito-orava kuolisi Suomessa sukupuuttoon.