Liito-oravan suojelu ja kaupunkisuunnittelu on mahdollista sovittaa yhteen, kun koko kaupunkiseudun kunnat ja myös metsänomistajat tekevät yhteistyötä. Mahdollisuuksia on selvitetty Tampereen seudulla.
"Ihminen ja liito-orava voivat elää samassa pihapiirissä, jopa samassa rakennuksessa", kuvailee ylitarkastaja Ari Jokinen Pirkanmaan ympäristökeskuksesta.
EU:n luontodirektiivin nojalla liito-orava on yksi Suomen tiukimmin suojelluista lajeista. Sen pesimä- ja levähdyspaikkojen hävittäminen on kiellettyä ilman erillistä suojelupäätöstä.
Tampereella laji on yllättävänkin yleinen. Liito-oravia elelee muun muassa Kaupin metsässä, parin kilometrin päässä keskikaupungilta. Lähiöalueiden tuntumassakin on tehty liito-oravahavaintoja.
Ennakointi oleellista
"Kaupunkisuunnittelun kannalta oleellista on ennakointi. Pitäisi arvioida, mitkä ovat vahvoja ja mitkä heikkoja liito-orava-alueita, ja panostaa vahvojen alueiden säilymiseen", sanoo Jokinen.
Suunnittelijalle ja kaavoittajalle pulmia tuo tietysti se, että liito-oravat vaihtavat asuinpaikkaa. Lisäksi viime aikojen liito-oravakiistoissa on usein ollut kyse laajemmista ristiriidoista eli siitä, miten asuin- ja virkistysalueita ylipäätään tulisi suunnitella.
"Liito-orava voisi toimia asuinalueiden hyvän laadun merkkinä", hahmottelee Jokinen.
Yhteiseloa liito-oravan kanssa -selvityksen mukaan oleellista on, että liito-oravilla on käytettävissään riittävästi sopivia metsäalueita. Liito-oravan suosima varttunut kuusivaltainen metsä sopii monelle muullekin lajille - myös ihmiselle retkeilymetsäksi.
Metsänomistajat mukaan
Selvitykseen liittyneissä yhteistyötapaamisissa kaavoittajat kohtasivat asukkaiden ja luonnonsuojeluväen lisäksi myös metsänomistajia ja metsäalan ammattilaisia.
"Liito-orava pärjää kohtuullisen hyvin talousmetsässä, ja metsää on aika helppo hoitaa siten, että liito-orava siellä pärjää. Nykyinen lainsäädäntö ei juuri motivoi metsänomistajaa suojelemaan, mutta kaikki metsänomistajat eivät suinkaan halua viimeistäkin euroa ulos", sanoo luontoasiantuntija Timo Vesanto Pirkanmaan metsäkeskuksesta.
Jos nykyisten nuorten metsien annetaan rauhassa kasvaa, liito-oravan tulevaisuus saattaa olla valoisakin. 1960-70-luvuilla uudistetut metsät ovat nyt liito-oravalle liian nuoria pesimisalueiksi, mutta 20-40 vuodessa niistä tulee sopivia.